"Luotettu ehkä liikaa
siihen että aika korjaa
sen minkä vuoksi nähtiin
niin kovin paljon vaivaa
niin että hajalle saatiin
se mikä kauniiksi tarkoitettiin"
- Apulanta
Tänään aiheena on remmirähjäys. Tämä on toinen versio tästä tekstistä, sillä blogger kaiketi piti ensimmäistä epäkelpona ja popsi sen iltapalaksi jättäen mulle vain tyhjän sivun.
Mutta palataksemme asiaan... Remmirähjäys on varsin ajankohtainen asia, koska mulle on valitettavasti kertynyt siitä omakohtaista kokemusta. Mun remmissä nimittäin hilluu suuri musta, erittäin pelottavan näköinen ja varsin epävarma nuori remmirähjä. Vai onko se kuitenkin niin päin, että tämän uljaan mustan remmissä riehuu luonteeltaan epätasainen ja sosiaalisesti rajoittunut kaksijalkainen?
Mun ennakkoluulot ja kärkkäät mielipiteet asiasta käänty täysin päälaelleen tässä vajaa puoli vuotta sitten, kun heräsin todellisuuteen: mun ihanasöpökilttisupertottelevainen pentu on muuttumassa joksikin ihan muuksi. Miten monta kertaa oonkaan kihissyt kiukusta, kun vastaan tulee remmirähjä tai vielä enemmän silloin, kun vastaantulevat syöksyvät metsikköön piiloon tai kääntyvät täysin toiseen suuntaan?
No, nyt osaan samaistua heihin.
Kuinka monta kertaa oonkaan hävennyt silmät päästä omaa koiraa?
Kuinka monta kertaa oon halunnut kääntyy ympäri, kun oon nähny vastaantulevan koiran?
Kuinka monta kertaa oon tehny sen?
Kuinka monta kertaa oon muuttanut lenkkireittiä, etten vaan joutuis kohtaan toisia koiria?
Kuinka monta kertaa oon tietoisesti valinnut ajan, jolloin muut ei oo ulkona koiriensa kanssa?
Kuinka monta kertaa oon kironnu, kun vastaan tulee mies kahden mastiffin ja yhden belgipennun kaa?
Vastaus on, että aika monta kertaa. Syyn otan kyllä täysin omaan niskaan. Olihan Hiisillä jo jotain taipumusta tälläseen, mutta mä sain sen puhkeamaan ihan vain tietämättömyyttäni.
Ensimmäisen virheen tein heti Hiisin pentuiässä. Se oli niin kiltti ja tottelevainen pentu, joka hanskasi ohittamisen alusta asti, etten ajatellut tarpeelliseksi alkaa ohittamista erikseen opettamaan. Vaikka Hiisi oli epävarma ja ujo vieraita koiria kohtaan, se ohitti ne ihan nätisti. Otti mallia Pandasta, joka oppi ohittamisen ihan vaan ohittamalla.
Ongelmia alko tulla vasta Kokemäelle muuton jälkeen. Sillosen kämppiksen nuori sekarotusenalku alko yhtäkkiä rähjäämään vastaantulijoille. Hiisi ei siitä piitannu, mitä nyt välillä vähän uteliaasti sivusilmällä seuraili, kun kaveri otti pulttia. Aloin lenkkeileen yksin, koska pelkäsin Hiisin alkavan ottaa mallia kaverin koirasta, olihan se silloin murrosiän korvalla.
Ongelmat alko pikkuhiljaa, enkä aluksi osannut liittää niitä edes suoranaisesti remmirähjäykseen. Aluksi Hiisi alko vetään ohitustilanteissa siinä toisen koiran kohdalla ja sen jälkeen. Tietysti puutuin vetämiseen.
Joskus saatoin huomauttaa hihnankin välityksellä (en tarkota mitään vanhaa kunnon olantakaa repäsyä, jonka seurauksena koira lentää voltilla tantereeseen ja ajanmyötä katkasee niskansa, kevyt nykäys vain). Sitten Hiisi alko pörhistellä karvojansa vetämisen lisäksi. Seuraava vaihe oli jo haukkuminen, jos toinen koira alkoi rähjätä. Ja ennen kun huomasinkaan, päädyin tähän jamaan missä nyt oon. Hiisi alkaa jo kaukaa kytätä toisia vastaantulevia koiria ja kohdalla alkaa jumalaton räyhääminen ja vetäminen.
Tiedän, että asialle pitää tehdä jotain ja pian, mutta alan olla epätoivonen. Todellisuudessa mulla ei oo hajuakaan, mitä tekisin. Oon kokeillut vaikka ja mitä.
Ensin yritin rauhottaa itteni, koska tiiän, että mun käytös vaikuttaa Hiisiin voimakkaasti. Yritin pitää hihnaa löysällä, ei missään nimessä mitään nykimistä tai hihnan kiristämistä. Vaan miten pidät hihnaa löysällä, kun koiras kiskoo meneen niin, ettei taatusti ees saa henkee. Räyhää vaan keuhkojansa pihalle.
Herkut ei toimi. Parhaimmatkin menettää arvonsa, kun koira tulee kohdalle. Eikä edes kokonainen lenkkimakkara, joka normaalisti saa ton vaikka käveleen etutassuillaan ja jodlaamaan samanaikasesti, toimi.
.jpg)
Ainut, mikä on tähän asti tuottanut tulosta on se, että istutan Hiisin matkan päähän ja annan toisen ohittaa meidät. Henk.koht. en kuitenkaan usko tähän touhuun. Miten koira muka oppii ohittamaan istumalla tien sivussa? Saati, miltä siitä ohittavasta koirasta tuntuu? Sitäpaitsi koko Kokemäki tuntuu olevan täynnä näitä, jotka hinaavat koiransa tienreunaan ja odottavat, että toinen ohittaa. Mitäpä sitten, kun kaksi tällasta törmää? Siinähän sitten odottelevat, että toinen luovuttaa ja lähtee ohittamaan.
En puolustele, mutta pyydän muilta ymmärrystä koskien remmirähjäyksen kanssa kamppailevia. Remmirähjäys iskee niin salakavalasti ja usein siihen vaikuttaa tiedostamattaan. Niin helppo on vaan kääntää sille selkänsä ja alkaa vältellä ja kiertää. Niin paljon vaikeampaa on päästä siitä eroon.
Ja sitten "räyhäreiden" omistajille: Tehkää asialle jotain! Älkää luulko, että se korjautuu itsestään. Älkää alistuko siihen, älkääkä missään nimessä vältelkö ohitustilanteita tai toisia koiria. Varatkaa malttia, aikaa ja määrätietoisuutta.
Tässä vielä hieman iltalukemista:
Netistä kyllä löytyy tietoa, kun etsii. Jokainen sitten skaalatkoon sieltä itselleen sopivat ohjenuorat.
Tämän kaiken myötä haastan räyhähenkien omitajat korjaamaan asiat. Nouskaa ylös siitä tuolista, ottakaa koira ja tehkää asialle jotain!
ja kuvat taas vaan lätkäsin tänne, en jaksanu käsitellä. blogger jakso taas kettuilla niiden asettelun suhteen ja nyt jopa kieltäyty lataamasta osaa ja teki niistä tommosia ihmeellisiä, pahoittelen.
Mielenkiintonen postaus. =) Tämmösiä rehellisiä tekstejä on mukava lukea.
VastaaPoistaKiitän!
PoistaParhaani yritän tän kitkemiseksi tehä, mutta jotenkin on alkanu tuntua, ettei olla edistytty mihinkään suuntaan. Mutta ehkäpä se tästä.
Samaa sanon kuin edellinenkin, rehellisiä tekstejä on mukava lukea. Monesti koirablogit ovat täynnä vain sitä iloa ja onnistumista. Etenkään mitään sellaista, joka voisi viitata epäkelpoon omistajaan, ei kirjoiteta koskaan, vaikka varmasti sitä tapahtuu.
VastaaPoistaOma koirani on myös hieman epävarma ohittaja. Se pystyy ohittamaan nätisti jos otan sen seuruuseen tai vaihtoehtoisesti houkuttelen namilla, mutta jos se saa katsekontaktin toiseen koiraan, se provosoituu herkästi etenkin jos toinen koira rähisee ja tuijottaa takaisin.
Vaikka meidän ohitusongelma onkin pieni, postisi kannusti minua kitkemään tämän vähäisenkin ongelman pois, sillä ongelmat voivat pahentua. Tämä koira on tosin jo 7-vuotias, eli välttämättä pahentumista ei sellaisessa mittakaavassa edes tapahtuisi kuin nuoremmalla koiralla, mutta kuitenkin..
Jotenkin sitä on vain piiloutunut oman tokokoiransa taakse ja treenannut vain tokoa ja agilitya, kun niissä ei ole mitään ongelmia toistenkaan koirien osalta. Sitä harrastajana joskus katsoo turhan paljon sormien läpi sitä arkielämän käytöstä, vaikka sitähän sen harrastuskoirankin elämästä on varmaan 90% vaikka kuinka ahkerasti kävisi treeneissä ja kisoissa.
Kiitos!
PoistaSe on kyllä totta, että harvoin näitä epäonnistumisia saa lukea mistään. Sen takia olin vähän epävarma itsekin tän julkasemisessa. Ajattelin kuitenkin, että mitäpä sitä piilottelemaan, kun sen näkee kuka tahansa, joka meitä vastaan tulee. Ja ihan oma vikanihan tää on, huomasin sen vaan liian myöhää ja tiedostamatta vahvistin tätä käytöstä. Hankala se on kitkeä pois, muttei mahdoton.
Mahtavaa, että sain tällä postauksella jotain aikaan! Se mulla vähän oli taka-ajatuksena, että jos jollain on samanlaisia ongelmia, niin ei kannata antaa niiden mennä näin pahaan jamaan, mitä meillä on menny. Täytyy vaan uskaltaa myöntää se ja alkaa miettiä ratkasuvaihtoehtoja.
Mulla oli vähän sama. Olin niin keskittynyt opettaan tälle metsästyksessä tarvittavia käskyjä, jäljestystä ja tokoa sun muuta, etten huomannut kiinnittää tohon hihnakäytökseen huomiota. Ja tosiaan, kun meillä täällä on niin vähän liikennettä ja toinen koira ohittaa hienosti. Jotenkin kai aattelin, että kyl se siitä itsestään hoituu.
Ihanan rehellistä tekstiä. Mullakin on hihnan päässä epävarma ja dominoiva teiniperkele jonka kanssa ohitustilanteet on vähintäänkin mielenkiintoisia. Koiralla taas on hihnan päässä stopparina hermoileva ihmisolento joka tekee varmasti lukemattomia asioita väärin niissä tilanteissa.
VastaaPoistaMeillä onneksi tarpeeksi hyvillä herkuilla päästään ohi, mutta itse koen imuttamisen vaivalloiseksi joten nyt harjoittelussa kontaktin pito.
Haastoin itseni blogissani saamaan ohitukset ensi vuoden aikana kuntoon. Sinne varmaan pävittelen meidän harjoittelun vaiheita. Käy vilkaisemassa joskus jos saisit vinkkiä omaankin tilanteeseesi. :)
Kiitän!
PoistaIhana kuulla, ettei oo yksin! Ehdottomasti käyn vilkaisemassa teidän blogin puolella. Tsemppiä teille!
En sano muuta kuin, että en voi kun samaistua TÄYSIN tähän tekstiin...
VastaaPoistaKoiralla alkoi remmirähjäämisen merkkejä ilmetä ensimmäisten juoksujen jälkeen, pikkuhiljaa ongelma äityi siihen, ettei koira mene ohi muuten kuin kahdella jalalla, rääkyen äänen käheäksi, ruoto pystyssä. Musta koira kaikenlisäksi, näyttää varmasti vastaantulevasta todella uhkaavalta. Olen itsekin kokeillut kaikkea koiralle, ei lelut, kepit tai herkut tehoa.
Tiedän itse jännittäväni vähän koirien ohitusta, koska meille on hyökännyt pihalta omistajaa kiskoen iso mastiffin näköinen koira ja säikähdin itse tuolloin koiraa enemmän. Mutta puolivälissä olen ongelman kanssa, kun myönnän itse jännittäväni ohitustilanteita koiraa enemmän ja tämä epävarmuus sitten tarttunut koiraankin. Avon kanssa koira ei ole niin huonosti käyttäytyvä, kuin minun kanssa.
Oon tehnyt vaikka mitä, etten itse jännittäisi ja hermostuisi, mutta alkaa itselläkin olemaan ideat lopussa. Mun pitäs jotenki vaan saada koira tekemään vain töitä, kun astutaan ulko-ovesta pihalle, käskyn alla koira on huomattavasti siedettävämpi... Mutta, se kyttääminen, kontaktia ei ota ja mitään ei kuule, kaikki tehty työ valuu sillä sekunnilla pohjamutiin, kun toinen koira ilmestyy näkökenttään ja koira äkkää sen. Ja vaikka kuinka yritän, en saa koiraa enää käskyn alle mitenkään. Tiiän pitäs olla johdonmukainen, mutta turhauttaa, kun yritän ihan toden teolla tehdä asialle jotain koira vaan tuijottaa toista koiraa.
Lisäksi, että koira tuijottaa se alkaa vetämään, enkä halua että se oppii vetämään, joten joudun sen lisäksi vielä pysähtymään.. Vähän aikaa se menee kiltisti, sitten taas alkaa vetäminen.. Otan sen lyhyelle hihnalle, mutta silti se vetää ku hullu eikä enää edes kuonopanta näytä tehoavan... Turhauttaa ja ärsyttää, kun en saa tuota käytöstä pois vaikka kuinka yritän. Ohituksia yritän saada mahdollisimman paljon, mutta osa ihmisistä kääntyy aina ympäri tai eri suuntaan niin ei paljon ohituksia tule.
Lisäksi joutuu kuunteleen muiden naljailua asiasta, etten saa omaa koiraa kuriin ja kun niiden koirat on täydellisiä, ohittavat vapaana kaikki.. Sanoin, että tulla ihan vapaasti kouluttaan minun koirasta samanlainen, mulla loppu nimittäin ideat..
Voi ei, toi kuulostaa ihan samalta kun meidän tilanne! Toi vois olla suoraan mun suusta.
PoistaMulta on ideat myös ihan lopussa. Eilen olin toko-treeneissä ja aattelin, että josko sieltä sais jotain niksejä, kun siellä oli niitä koiraguruja treenaamassa bortsuja ja aussieita voittaja-luokkaan.
Se pääty kuitenkin siihen, että mun oli pakko lähtee ulos hallista sillä samalla sekunnilla, kun muut koirat tuli sinne.
Hiisi alko ensin haukkumaan ihan normaalisti. Yritin kiinnittää sen huomion herkuilla ja kävelemällä toiseen suuntaan - ei tulosta. Sitten otin sen jalkojen väliin istumaan ja aloin rauhottamaan. Yleensä toi auttaa, kun koira käy kierroksilla ja istuminen taas hiljentää haukun. No, ei tällä kertaa. Vähitellen se haukku muuttu kimeämmäks ja sit yhtäkkiä toi koira alko karjumaan ja tempomaan hihnassa ku joku raivohullu.
Mulla ei ollu hajuukaan, mitä moisessa tilanteessa tehä, joten raahasin koiran sit pihalle ja lähin käveleen.
En ehkä toiminu ihan fiksusti, mutta mä yksinkertasesti romahdin. Ei vaan ollu enää mitään kokeiltavaa ja mua hävetti ihan simona. Tunkeutua ny tommosen remmirähjän sekarotusen rakin kanssa valioluokan rotukoirien joukkoon. Eivätkä nää gurutkaan muuta sanonee, kun että komenna sitä. No tuota... Ensinnäkään koira ei lotkauta korvaakaan vaikka alkaisin siinä karjua eitä ja hyitä. Toiseksi veikkaan että se toruminen tähän on jotanutkin. Kolmanneksi, ainut vaihtoehto olis ehkä sitten käyttää jotain fyysistä kuritusta, mutta mä en oikeestaan oo semmosen ystävä saati sitten miten muut ihmiset reagois, jos mä alkasin riepotteleen tota.
Kaiken kaikkiaan oon ihan umpikujassa tän kanssa. Päätin kumminkin, että joululoman omistan täysin tälle ongelmalle ja koitan saada jotain aikaseks. Oon miettinyt myös, että auttaiskohan se, jos joku toinen koittaisi saada tän ongelman kuriin ainakin näin alussa. Hiisillä kun on myös tuo, että jos hihnan päässä on joku muu kun minä, niin se ei käyttäydy läheskään yhtä huonosti.
Tsemppiä teillekin päin!
Moikka! Oletteko käynyt missään ohitustreeneissä? On olemassa porukoita joilla samoja ongelmia ja kokoontuvat yhdessä ohitustreeneihin ja tekemään muita häiriötreenejä. Ilman että tarvitsee mennä minnekkään maksulliselle kurssille. Minäkin tiiän Pirkanmaalta ainakin yhden porukan, jotka voivat tämmöisessä auttaa ja tulevat ohituskavereiksi ja taatusti ei tarvitse hävetä. :)
PoistaKiitos linkityksestä!
PoistaItsellänikin on tällä hetkellä hihnassa vasta luokseni muuttanut vuosikas joka saa ajoittain samanlaisia kilareita kuin sinun koirasi tokotreeneissä, ja kyllähän se on suunnattoman noloa, ei voi mitään. Kaverit hymähtelevät, että minä luulin Annukka sinun osaavan koiria kouluttaa, ja itse roikut siinä hillittömästi kiljuvan junttikoiran hihnassa naama punaisena. Köh.
Mutta hei, harva koira syntyy valmiiksi hyväkäytöksisenä, ja käytösongelmia ei korjata päivässä tai parissa. Koirani - ja sinunkin koirasi - on vasta pentu tai teini-ikäinen, ja niiden reaktiot ovat juuri sellaisia kuin teineiltä voi odottaakin. Työtä ja hermoja se koulutus vain vaatii, ja joka kerta ei voi onnistua.
Mun mielestä toimit tuossa toko-tilanteessa ihan oikein, tai siis itse olisin varmaan tehnyt ihan samoin. Jos koira oikeasti on niin kierroksilla, niin ihan turha yrittää väkisin kontaktia, saati jakaa nameja tai fyysisiä palautteita. Pois vaan tilanteesta ja uusi yritys joskus myöhemmin. Oma junnu on samantyyppinen, ohitukset sujuvat kyllä suht hallitusti normaalitilanteissa mutta kuppi lentää totaalisesti nurin jos se altistuu liian suurelle ärsykkeelle liian pitkään ja liian läheltä. Ratkaisu: en altista sitä sellaiselle ennen kuin suhteemme koirakkona on sellaisella pohjalla, että yhteistoiminta sujuu paineen allakin.
Kiitos! Toi on kyl ihan totta.
PoistaJa tsemppiä sullekin oman koiran kanssa! (:
Kiva, kun eivät muuta voi kokeneempina sanoa :/ Tsemppiä sinnekkin.
VastaaPoistaEhkä tässä vois itsekkin omistaa koiran ongelmaan enemmän aikaa kun joululoma alkaa.
Minna,
VastaaPoistaoon yrittänyt bongailla jotain porukkaa, muttei tähän asti ainakaan oo tärpänny. Yritin koirallisia kavereitakin innostaa, mutta kaikilla tuntuu olevan viikonloput täynnä näyttelyitä ja kisoja, eikä minuuttiakaan vapaata.
Mistä mahdollisesti tavoittais tän porukan? Vähän huonosti tietenkin saan kyytejä minnekään kauemmas, ainakaan lomien ulkopuolella, mutta tän asian takia oon kyllä valmis ottaan vaikka bussin.
Tinde,
kiitos! Yllätyin itsekin, etteivät mitään rakentavampaa osanneet siihen sanoa. Alkoivat vaan treenata ja kun olin saanu Hiisin autoon, nii sitten tuli yks sanoo, et sun pitää komentaa sitä.
Laita mulle s-postia: lepmi88@gmail.com niin laitan kutsun tuonne yhteen faceryhmään.
PoistaJust..
PoistaEipä täälläkään kauheasti ole sellaisia joiden kanssa menis menot yksiin ja vois treeniä. Harmi, kun Hiisin kanssa asutte sen verta kauempana, ois ollu kiva vaikka treeniä yhdessä tota remmi räyhää pois. :/
Niin joo et asukkaan ihan Tampereella. Olisin sulle ehottanut tota "meidän jengiä" jokka ihan vapaamuotosesti välillä yhteen kokoontuu, yleensä Pirkkahallilla. Ite muutin kesällä Ylöjärveltä Espooseen, mutta edelleen käyn Treen seudulla harvakseltaan tuon vanhan porukans kans treenailemas kun sieläpäin olen. Toivottavasti sieltä koiraystävät ryhmästä tärppää ohitusseuraa vähän lähempääkin. ;)
VastaaPoistaTinde,
VastaaPoistaNiinpä :/ Että pitääki asuu niin kuusessa.
Minna,
Kyllähän mä suht usein Tampereen suunnalla liikun. Ja lomalla ainakin voin tulla käymään mikäli vaan järjestetään. Kaveri asuu Treellä ja sen luona voi luultavasti punkata, sillon vois järjestää useempia treenejä peräkkäin, jos vaan porukalle sopii.
Laittele vaikkapa viestii kun Treelläpäin olet. Kyllä sielä aina jokkut tarvittaessa kokoontuu. Kesällä on tietysti aktiivisempaa tuo koirailu, mutta kyllä talvellakin puuhastellaan.
PoistaNoni, joo! Kesällä mäkin pääsen enemmän reissaan, joten sillon sitten viimeistään. Nyt joululomalla oon ainakin kerran tulossa, mutta jos vaan joku on kiinnostunu treenaamaan useemmin, niin voin kyllä tulla.
Poista