Mitäs meille

Tällä kertaa aiheena on yksinkertaisesti kuulumiset. Koskahan viimeksi olen ihan todella ruotinut, mitä tässä päässä tapahtuu?

Ilokseni voin ilmoittaa, että rakas - ja vihattu - räyhähenki on alkanut tasoittua.  Löysin jopa jonkinmoisen keinon repiä se takasin tähän maailmaan ja todellisuuteen ohitustilanteissa. Sen alkaessa räyhätä tartuin kiinni sen pantaan ja niskanahkaan (jota sillä edelleen on vaikka muille jakaa) ja sanoin reilusti ei. En tiedä yllättyikö se, tuntuiko niskassa roikkuminen inhottavalta vai saiko se siitä jonkinlaista tukea, mutta haukkumisen se lopetti ja käveli siivosti ohi. Voi sitä riemua! Mua todella harmitti, ettei sattunut herkkuja matkaan sillä kertaa. 

Tänään lenkillä, jopa täällä asumattomassa hevonkuusessa, tuli vastaan varsin komea akita uros. Ja Hiisi ei haukkunut! Ei kertaakaan edes yrittänyt. Eikä tehnyt sitäkään, että olisi matalana hiipinyt, katse tiukasti vastaantulijassa ja hyökännyt kohti. Vaikka eihän se ohitus kumminkaan täydellinen ollut. Hiisi alkoi imitoida kastematoa. Siinä sitten luikerteli ja kiemurteli ja yritti päästä vastaantulijan luo. Lasken tämän kuitenkin erävoitoksi.

Tätä seuraa käskystä "seiso"
Vaikka kyllähän se jotain osaa, kun  se haluaa
Niin ja Hiisi muutti ulos asumaan. Se sai kivan pienen kämpän Pandan naapurista. Saatiin koppi naapureilta, siivottiin, asennettiin patteri ja yhdistettiin häkkiin. Myös Panda sai uuden patterin koppiinsa. Molemmilla nyt noin +7 astetta lämpimät, pahnoilla ja pyyhkeillä vuoratut kopit, joiden oviaukoissa on kangasläpät.

Hiisi kasvatti myös aivan mahtavan turkin ulos muutettua. Tässä lienee syynä se, ettei se aluksi suostunut nukkumaan kopissaan vaan käpertyi öiksi ulkona olevaan pahnakasaan. Se tuli houkuttelemalla koppiin ja sille viedään ruoka sinne, jonka se kyllä käy syömässä, mutta nukkumaan se ei sinne mennyt. Jossain vaiheessa se varasti Pandan kopin ja passitti Pandan ulkosalle, mutta nyt kelpaa jo omankin kopin lämpö ja sovussa ovat neidit elelleet.

Hiisistä on uhkaavasti kasvamassa pystykorva, kuten ylläoleva kuva todistaa. Kuva ei ole teknisesti mitenkään hyvin toteutettu, mutta mun oli pakko laittaa teille näytille :'D

Pandalle ei kuulu muuta kuin pulskaa kotikoiran elämää. Torstaina kotiin tullessa löysin sen sängyltä pitkin pituuttaan. Varsin tyytyväisen näköinen oli. Mun muutettua pois se on saanut viettää lepposaa ja helppoa elämää. Ei mitään treenejä, muutama pikku lenkki päivässä, hyvää ruokaa, löhöilyä ja omia tutkimusreissuja. Mua tää ei kyllä ilahduta ollenkaan. Se on myös alottanut armottoman karvanlähdön. Heti kun alko kovemmat pakkaset, niin Panda päätti pistää protestin pystyyn. Ehkäpä se kuvittelee, että jos se vaihtaa kesälookkiin, niin se kesäkin sieltä tulee nopeammin.

you see what i mean?

Joskus sitä miettii, miks seisominen on mun koirille niin vaikeeta...


Tää viikonloppu ollaan pääasiassa kulutettu pitkiä lenkkejä kävellessä, välillä umpihangessa välillä auratulla tiellä, koirat on saanee juosta pellolla ja peuhata mielinmäärin, mitä ne on kyllä tehneet. Lenkillä nielin vihdoin pelkoni ja päästin Hiisiä vapaaksi. Eikä se tällä kertaa hävinnyt mihinkään! Ei toki heti kutsun kuullessaan vaivautunut tulemaan paikalle, mutta loppujen lopuksi tuli kumminkin. Tällä kertaa oli myös varattuna kunnon palkka. Lelulla hullutusta, karkuun juoksemista sun muuta hömppää mitä toi rakastaa. Ja ihan pakko vielä hehkuttaa ton sivulle tulemista! Se tottelee sitä joka kerta - vaikka sitten naama norsun vitulla, mutta kumminkin.





Siinä videomateriaalia. Saatte vapaasti nauraa mun ja sohvakoiran sekoiluille. Oon kadottanut selvästi otteeni siihen ja koirakin on laiskotellut suurin piirtein koko talven, joten koko homma on ihan pelleilyä. Otettiin kuitenkin huumorilla, enkä jaksanut edes korjailla. Jälkikäteen kumminkin tein pari lyhyempää ja helpompaa pätkää, jotka menivät vähän paremmin. Jotenkin todella hankala saada tohon touhuun mitään kontrollia, kun koirakin on noin säälittävän matala, Hiisin kanssa on paljon helpompaa.

Miten te pikkukoirien omistajat ootte opettanee koiranne seuraamaan???




Seisotuskuvat ja video c. Ada K, paitsi Hiisin kollaasissa päälimmäinen kuva


Kommentit

  1. Voi mitä tokopuudeleita :DD Hipsi on nii nätti :3 vaikka itte sanonki... Ja apua, Panda on kohta 9v. Hyvin näyttäs porskuttavan. Mutta on se kesästä pyöristyny, toisaalta se on aika söpö :D Karhukoira --> lihota se --> saat Nallekoiran :DD Ihana. Ei va, kiva postaus ja kuvat! Laitan niitä laihisjuttuja sulle ku ehdin :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heh, kiitämme!
      Hiisi on kyllä vaan niin ihana persoona, eikä ulkonäkökää oo siitä pahimmasta päästä :'D Oppivainen, kun vaan sille päälle sattuu.
      Ja tosiaan, tosta on tullu oikeen kunnon punkero. Mielellään ottasin vinkkejä vastaan! Alotin nyt väsäämään porukoille ohjeita vanhan koiran hoidosta ja etenkin tosta laihduttamisesta. Tarkotus olis kattoo ruokinta uusiks ja saada jotain säännöllisyyttä tohon liikuntaankin. Ite sit teen niin paljon kun viikonloppusin on mahdollista.

      Poista
  2. Aivan ihania kuvia! Ja toi seisominen on aina ollu meillä myös tuskaa. Miksi seisoa, kun voi istuakkin! Ärr. Ja hei kivaa kuulla teidän kuulumisia pitkästä aikaa. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos!
      Niinpä. Ankaralla treenaamisella me ollaan päästy siihen, että noi on istumisen lisäks ruvennee pelleilemään kaikkee muutakin ja koittaa saada sitä herkkua tarjoomalla mitä kummallisempia liikkeitä :D

      Poista
  3. Hieno juttu että ohitukset ovat menneet paremmin! :)

    VastaaPoista

Lähetä kommentti