Jos ei hyvällä, niin pahalla

Kirjottelen teille vähän pureskeltavaa blogiremontin ajaksi. Mulla on ihan älytön kiire, mutta joskopa se hellittäisi tulevan pääsiäisloman aikana.

Viime viikolla sain idean tämäntyyliseen postaukseen ja aloittelinkin sitä jo. Inspiroijani oli ongelmanuori Hiisi, kuinkas muuten. Aikaisemmin kirjottelin sen remmirähjäämisestä, mistä tulikin älyttömän suosittu postaus. Sen jälkeen oon muutamaan otteeseen kehunut, kuinka hyvin se on "parantunut", ettei rähjää ihan joka koiralle enää. No, nyt voin sanoa, että tilanne ei ole todellakaan parantunut, ennemmin pahentunut.

Hiisihän oli juoksujensa takia porukoilla reilun kuukauden. Sinä aikana sen remmikäytös oli muuttunut ihan järkyttäväksi ja se räyhäsi jo vastaantuleville ihmisillekin... Kuitenkin, Kokemäellä yllätyin positiivisesti. Sen hihnakäytös tilanteissa, jossa ei ole häiriötä, on ihan perfect. Se ei vedä, tai vetää lievästi, kulkee siivosti sivulla. Nyt se osaa kulkea jo pitkälläkin hihnalla vetämättä. Sen kanssa oli niiiin mukava tehdä lenkkejä juuri sen takia. Ihmisillekään se ei Kokemäellä hauku. On vain utelias ja haluaisi kovasti käydä tutustumassa.

Mutta koirat onkin sitten ihan toinen juttu. Viime viikolla se sekosi nupistaan täydellisesti, vaikka vastaan tuli vain pikkiriikkisiä karvapalloja. Kaikkein huonoin tilanne Hiisin kannalta kävi, kun vastaamme tuli kolme koiraa omistajineen, joista yksi oli vapaana. Vapaana oleva koira kyllä totteli ohjaajaansa, mutta juoksi pariin kertaan aika lähelle meitä. Voitte kuvitella Hiisin reaktion. Siinä vaiheessa tartuin sitä kuonosta ja käskin olla hiljaa. Ja se jopa totteli!

Tästä pääsemme postauksen varsinaiseen aiheeseen. Aloitin remmirähjäyksen kitkemisen positiivisista asioista. Aluksi taisin vain yrittää rauhoitella koiraa äänellä ja koittaa saada sen huomion. Käytin kaikkia mahdollisia lempiherkkuja ja vähemmän hyviä herkkuja. Kaikki lelut kokeiltiin. Mutta ei, edes lenkkimakkara kuonon alla ei riittänyt kääntämään huomiota toisesta koirasta. Eipä se olis mua huomannut, vaikka olisin päälläni seissyt ja vihellellyt Mozartia.

Siitä siirryin vaiheeseen, jossa vain kävelin tyynesti vastaantulijan ohi, kiinnittämättä mitään huomiota, tekemättä mitään epätavallista. Aivan kuin siellä ei olisi kukaan ollutkaan. No, Hiisi taatusti huomasi vastaantulijan ja vastaantulija meidät. Tämä oli vain se vaihe, kun yritin keksiä seuraavaa siirtoa pahentamatta tilannetta. Vein Hiisiä edelleen mahdollisimman usein ohitustilanteisiin ja toivoin tän menevän itsestään ohitse. Eipä ole mennyt.

Seuraava askel, jonka otin kuluneella viikolla, on sitten se, että puutun tähän käytökseen rajummin. Niskasta/kuonosta kiinni ja tiukka ei. Jos se ei tehoa, olen valmis luovuttamaan ja hankkimaan ammattiapua :'D Todella harmi kun en ole mistään löytänyt porukkaa, jonka kanssa voisi harjoitella ohittamista. Hiisihän ei ole mikään aggressiivinen. Se on tähän asti tullut toimeen kaikkien koirien kanssa, myös niiden, jotka ei oo tullee toimeen Hiisin kanssa.

Tämä on varmaan aina ollut mun koulutusmetodi. "Jos ei hyvällä, niin pahalla". Pandan kanssa alotin samalla tavalla. Ensin vaan lässytin ja tuputin herkkuja onnistumisista. Se ei kuitenkaan luoksetuloa saanut pelittämään, eikä vetämistä hihnassa loppumaan. Luoksetulon sain toimimaan yksinkertasesti sillä, että karjasin niin lujaa kun keuhkoista lähtee. Kyllä vaan koira kipitti kiltisti luo, ja palkka tuli aina. Vähitellen se siitä alkoi lutviutumaan ja enää ei ihan niin lujasti tarvitse käskeä, ja koira toimii myös ilman herkkuja. Vetäminen loppui lopulta sillä, että pysähdyin, iskin jalan maahan ja huusin, että jumalauta ei vedä. Muutamassa viikossa vetäminen loppui, ja nyt vetämisen lopettaa maltillisempi "ei vedä" -käsky. 

Tämä on meillä ehdottomasti toiminut metodi. Aloitetaan positiivisesti, mutta kovennetaan toimia, jos ensimmäinen ei auttanut. Ja vastaavasti, kun alkaa sujua, siirrytään takaisin pienempään volyymiin. Eikä tuo tarkoita sitä, että ruvettaisiin höykyttämään, karjumaan ja käskyttämään koiraa. Heti onnistumisesta saa vuolaat kehut tms.. Eikä tätä käytetä esimerkiksi harrastuksissa, vain ja ainoastaan sellaisien välttämättömien juttujen kanssa kuin esim. nämä edellämainitut luoksetulo ja remmikäytös. Koiraa ei tällä pakoteta esimerkiksi hyppäämään esteitä agilityssä. Siellä käytetään puhtaasti pelkkää positiivista käskemistä ja palkkaa. Mutta jos luoksetulo junnaa pitkään paikallaan tai koira ei muutamasta kutsusta tottele, voidaan alkaa korottaa ääntä.

Tämmöstä meillä. Kyselkää toki jos jäi joku kaivelemaan, oon hirveen huono selittämään :D

Ps. jos on innostuneita treeni-/miittikavereita, nii ottakee yhteyttä!