Aika taas väsäillä blogiin jotain. Mulla on kaksikin mielipide-/pohdinta-aihetta luonnoksissa, mutta aivot lagaa siinä määrin vielä loman jäljiltä, etten vaan yksinkertasesti saa niitä vielä kirjoitettua loppuun. Sen sijaan kirjustelen vähän kuulumisia, sikäli kun nekin on tuntuneet porukkaa kiinnostavan.
Hiisin remmirähjäys on ottanut tosiaan suuren loikan eteen päin. Se ei ollut mikään hetken parannus, vaan edelleenkin tuntuu menevän hyvin. Muutamaan kertaan se on alkanut haukkumaan ja vetämään, mutta mitään entisen kaltasta ei oo ollut. Juuri tultiin lenkiltä, jonka varrella useampikin koira tuli vastaan. Niistä jäi mieleen kaksi. Räyhäävä sakemanni ja samalla tasolla sekoileva seropi. Ja Hiisi ohitti hienosti. Katsoi ja vaikutti vähän pelokkaalta sakemannia ohitettaessa, muttei älähtänytkään eikä edes vetänyt. Seropin taas ohitti ihan rauhassa. Oon niin sanoinkuvaamattoman ilonen tästä edistysaskeleesta!
Ja niille, jotka eivät tienneet: asutaan nyt siis kerrostalossa Hiisin kanssa. Hienosti on otus sopeutunut citykoiran elämään, eikä oo mitään tuhonnut tai edes meteliä juuri pitänyt. Joskus tietysti saattaa haukahtaa rapun äänille ja joillekin vieraille vielä haukkuu, mutta sekin on jo vähenemään päin.
Alkuvuodesta (vai oliko vielä loppuvuodesta?) haettiin Hiisille vihdoin uudet vetovaljaat ja -liina. Zero DC -mallia. Heti laitettiin päälle ja käytiin ottamassa kuvia todistusaineistoksi. Vielä ei kuitenkaan oo käyttöön päässyt, kun on ollut niin pirun liukasta ja potkukelkkakin hajosi, kun yritettiin sitä hyödyntää. Löydettiin myös Hiisille sopiva lihalajike. Sianliha ei oo tuottanut minkäänmoisia vatsaongelmia, ja maistuukin tuolle erinomaisesti. Hiisin kanssa siis menee paremmin kuin hyvin.
 |
| neitokainen tasan 2v 1kk |
Panda on jäänyt porukoiden hoidettavaksi. Sitä kun en halunnut kiusata raahaamalla uusille huudeille. Siskot on olleet tästä innoissaan ja ottaneet vanhuksen hoitamisen vastaan ihan mielellään. Sen kanssa treenaillaan lähes päivittäin jotain ja lenkityskin pelaa. Paljon saa kuulemma vapaana olla ja metsälenkitkin maistuu. Viikonloppuna olisi tarkoitus mennä sitä taas moikkaamaan ja samalla katsoa paino. En millään jaksaisi alottaa sitä laihdutusrumbaa enää uudestaan, joten parempi puuttua asiaan ajoissa, jos niitä kiloja alkaa kertymään.
Tämä ei tietystikään tarkoita sitä, että se jäisi blogin kuvioista pois, tai että se ei enää olisikaan mun koira. Vaikkei nyt enää päivittäin päästäkään näkemään, niin viikottain kuitenkin. Ja mikäpä sitä treenimotivaatiota paremmin nostattaisikaan?
Aadan kanssa treenailtiin viimeksi, kun siellä kävin. Otettiin myös vihdoin niitä kuvia. Tosin mitään kummosta tulosta ei saatu aikaan, kun koira oli harvinaisen kettumaisella päällä, mulla oli törkeen kylmä ja kamerakaan ei oikeen tykänny pakkasesta. Tämän kanssa on kyllä kädet täynnä töitä, täytyisi vaan useemmin päästä sen kanssa olemaan. Tää muutto hankaloitti tätäkin, mutta viikottain samalla rundilla, kun käyn Pandaa katsomassa, niin pyrin tekemään jotain kehittävää myös Aadan kanssa. Se näyttää myös keränneen jonkin verran ylimääräistä painoa tässä talven aikana, vaikka tokihan sen turkkikin saa sen jo näyttämään varsin massiiviselta. Toivon mukaan kevään aikana päästään senkin kanssa aktiivisemmin taas toimimaan.
 |
| 3v 7kk, eipä sekään seisoa osaa... |
 |
| Siskon kanssa seuruuta |
 |
| Aadan käsitys onnistuneista treeneistä |
Kommentit
Lähetä kommentti