Obedience, part 2

Postauksen viime viikon treeneistä löydät täältä. 

 

Hymy naamalla raadoksi tekeytyvä rakki vierellä. Se varmasti kertoo jo paljon treenien kulusta. Tänään aiheena oli liikkeestä maahanmeno, joka on ollut meille hieman hankalampi liike.  Hiisi käyttäyty alusta asti uskomattoman hyvin, ja keskittyminen saatiin nopeammin kohdistettua oikeaan asiaan kuin viimeksi. 

Aluksi ohjaaja halusi nähdä meidän maahanmenot, ja siitä saatiinkin kehuja. Hiisi osaa sen hyvin ja suorittaa niin kuin kuuluukin, eikä esim. istumisen kautta. Sen jälkeen lähdettiin harjoittelemaan niin, että minä peruutin ja Hiisi käveli mun edessä. Sitten käskin sen maahan ja jatkoin itse vielä tovin peruuttamista. Ikinä ei oltu tätä tekniikkaa kokeiltu, mutta Hiisi hanskasi sen heti. 

Koiran kulkiessa sivulla, juttu ei ollutkaan enään niin helppo, ja siinä Hiisi tarvitsi selvän avustuksen, että tajusi mennä maahan. Kokeiltiin myös niin, että jätin Hiisi odottamaan, kutsuin luokse ja käskin maahan ennen kuin se ehti mun luo. Sekin alkoi muutaman toiston jälkeen sujua. Pikkuhiljaa myös sivulla maahanmeno alkoi onnistumaan pienemmällä avulla. Ohjaaja neuvoi mulle myös muutaman erilaisen palkkauskeinon, jolla pitää koiran intoa yllä ja tehdä harjoituksista erilaisia. 

Tunnin loppuun otettiin vielä luoksepäästävyysharjotus, joka onnistui meiltä hyvin sekin. Hiisi ei tuntunut vetäjää edes huomaavan, kun hän kävi rapsuttamassa ja jatkoi matkaa. Siis Hiisi, joka saattaa vieraan ihmisen tullessa kohti seota ihan täydellisesti. Ei voi muuta kun hehkuttaa ton käytöstä jälleen kerran! 

Kotiin kävellessä jopa ohitukset sujuivat hyvin, vaikka juuri viikolla toi taas repi päänsä pannasta ja sekoili siinä määrin, että aloin jo olla epätoivonen. Ehkäpä pitäs ottaa muutama tokopätkä aina ennen lenkille lähtöä. Jospa se sais Hiisin oikeeseen tunnelmaan ja kuulolle. 

Ja kattokaa, mitä se vihdoin oppi!!!