Koirallinen historiani

Nyt kun vihdoin sain kirjoitettua jonkinmoisen esittelyn itsestäni tänne, niin päätin, että on hyvä väli valottaa hieman koiriin liittyvää historiaani.

Mä oon aina ollut eläinihminen, mutta omaa koiraa keksin alkaa mankumaan vasta, kun kanini kuoli. Meillä oli mun syntyessä suomenajokoirauros, mikä lievitti koirakuumetta, vaikken sen kanssa paljon mitään saanutkaan tehdä. Se oli isän metsästyskaveri ja selvästi sen koira muutenkin. Se ei juuri musta välittänyt, eikä tykännyt jos sitä menin häiritsemään. Se kuoli muistaakseni ennen kuin edes aloitin koulun, joten sen kanssa en hirveästi koiratietouttani kartuttanut. Pienestä asti kuljin myös tätini kanssa agilitytreeneissä ja -kisoissa, ja tykkäsin hirveästi kun sain käskyttää hänen kultaistanoutajaansa ja lämmitellä sen ennen kisoja.

Alakouluikäisenä levitettiin naapuruston koiranomistajille kaverin kanssa ilmoituksia, joissa sanottiin, että hoidettaisiin heidän koiriaan pientä palkkaa vastaan. Sen myötä sain ruveta hoitamaan naapurin englanninsetteriä. Opettelin sen ruokinnan, hoidin sitä naapurien ollessa reissussa ja kävin melko usein koulun jälkeen sitä ulkoiluttamassa. Kaverillani oli myös kaksi pikkukoiraa, joiden kanssa käytiin kävelemässä ja joiden turkkiparoilla harjoiteltiin trimmaamista.

Kun sedälleni tuli vuonna 2006 sekarotuinen pentu, aloin toimia myös sen kanssa, ja siitä sain ensimmäisen lainakoirani. Serkun kanssa koulutettiin sitä ensin yhdessä, ja jonkin ajan päästä osallistuin sen kanssa ensimmäiselle agilitykurssilleni. Sen kanssa kävin myös ensimmäisissä mätsäreissäni. Hoidin sitä aina, kun sen omistajaperhe oli pois ja hain myös lenkeille toisinaan. Sen tultua kuvioihin setterin kanssa vietetty aika väheni, ja kävin hoitamassa setteriä vain, kun naapurit olivat poissa kotoa ja pyysivät käymään.

Kaverini tutuilla oli kenneli, ja muutamana kesänä oltiin siellä hoitamassa koiria. Siellä opin paljon turkin hoidosta, trimmaamisesta, näyttelyissä toimimisesta (koiran esittäminen ym.), ruokinnasta ja kasvatustoiminnasta noin yleensäkin. Se on ehdottomasti yksi opettavimmista kokemuksistani koirien parissa.

Seuraava etappi taisikin olla jo ensimmäinen oma koira, jonka sain 2009. Musta on jännä, että ensimmäinen koirani oli juuri karjalankarhukoira, sillä eräällä naapurilla oli joskus ko. rodun edustaja ja muistan alusta asti ihailleeni sitä ihan tajuttomasti ja toivoneeni joskus omistavani sellasen koiran. No kuitenkin, Panda söi paljon aikaa, ja koska se oli oma koira, se meni tietysti etusijalle. Tässä vaiheessa setteri jäi oikeastaan kokonaan ja sedän koiraakin kävin enää vain hoitamassa pyynnöstä. Pandan kanssa koettiin paljon ylä- ja alamäkiä, osallistuttiin agilitykurssille, miittailtiin, treenattiin, kisattiin... Sen myötä liityin myös Petsieen, jonka kautta on tullut tutustuttua moniin mahtaviin ihmisiin, ja aloitin bloggauksen. Pandan kanssa tuli opittua, kantapään kautta enimmäkseen, lähes kaikki oleellinen ja peruskoiranpitoon liittyvä.

Jossain vaiheessa olin mukana treeneissä ja kisasinkin agilityn epiksissä tädin koirien (sekarotuinen ja australianpaimenkoira) kanssa. Se oli satunnaista, mutta musta oli ihan mahtavaa päästä kokeilemaan koiria, jotka on pennusta pitäen koulutettu kisoja silmällä pitäen. Ne tuntuvat käteen aivan erilaisilta, kun esim. hidas ja tasanen Panda.

Sitten 2011 mummulle tuli naapuriin Aada, josta tuli nopeasti toinen lainakoira. Sen kanssa kävin agilityssä ja arkitottelevaisuudessa jonkun verran ja ihan peruskoulutustakin väännettiin. Treenaaminen jäi kuitenkin mun osalta vähemmälle, kun Hiisi astui 2013 kuvioihin ja sisko jatkoi Aadan kanssa.

Tällä hetkellä mun elämässä pyörii pääsääntöisesti vaan tää oma kaksikko ja Aada. Hiisi on nyt etusijalla näin koulutuksellisessa mielessä. Se on ihan täysin mun koira, ja sen kanssa nyt tuntuu olevan eniten ongelmia. Panda on aikalailla valmis, jos niin voi sanoa. Sillä on perusasiat täysin hallussa ja sen kanssa voi keskittyä vaan rentoon höntsäilyyn, rally-tokoon ja pitkiin irtolenkkeihin. Aadan kanssa keskitytään tällä hetkellä treenimotivaation nostamiseen, arjen pikkuasioihin ja rauhoittumiseen erilaisissa tilanteissa.

Tässäpä tämä näin suuripiirteisesti. Ei millään saa typistettyä koko historiaa yhteen postaukseen, mutta parhaani yritin. Joitain eniten koiratietouteeni vaikuttaneita koiria mainitsin, mutta niitäkin on niin paljon, että postausta saisi venyttää edelleen. Kiitokset kaikille tutuille, kavereille ja sukulaisille, joiden ansiosta olen niin moneen erilaiseen koirapersoonaan päässyt tutustumaan!
Jos on jotain kysyttävää/ihmeteltävää ym. niin kommenttiboxi on, kuten aina, avoin ja vastailen mielelläni :)