vii aar bäk

Tulin vain ilmoittamaan, että takaisin ollaan taas! Nopeastihan se kuukausi hurahti, kun kiirettä riitti. Blogia pidin kyllä silmällä, mutta päivittänyt en, vaikka välillä mieli tekikin. Nyt on suuremmat koulukiireet joksikin aikaa takana ja blogillekin jää taas aikaa. Itseasiassa ajattelin jopa niinkin hurjaa muutosta, että rupeaisin postailemaan kahdesti viikossa. Miltä kuulostaa? Sitä ei sitten tiedä, miten se onnistuu, mutta katsotaan.

Entä mitä tämän kuukauden aikana on sitten päässyt tapahtumaan? Blogissa on ainakin ollut liikettä, mikä totta puhuen yllätti. Kävijämäärät ovat pysyneet nollan yläpuolella, vaikka itse vahvasti uskoin blogin kuolevan tyystin. Mukava yllätys tämä jokatapauksessa oli, kiitos siitä!

Meidän päässä ei ole hirveästi tapahtunut. Kiire verotti aikaa blogin lisäksi myös koirilta, joten mihinkään suurempaan ei olla ryhdytty niidenkään osalta. Aika pitkälti pidettiin treenitaukoa ja vaan lenkkeiltiin. Hiisin kanssa tosin canicrossailtiinkin ahkerasti, johtuen uusista tavoitteista. Siitä on sukeutunut varsin etevä kirittäjä, ja vetovaihdekin on alkanut löytymään. Isä on myös käynyt sen kanssa metsällä viime viikosta lähtien, joten energiankulutus on taas kasvanut runsaasti rennon kesän jälkeen. Vapaanapitoa on muutenkin luvassa nyt, kun juoksut ja pesintäkausi ovat loppuneet. Tähän asti karkailuja ei ole tullut ja koira on totellut moitteettomasti. Jälleen kerran, ei mitään hajua, miksi se lopputalvesta alkoi karkailemaan.

Ylhäällä näkyy yksi juostu reitti, jossa nyt selvästi huomaa, että syksyn sairastelut on vaikuttaneet aika reilusti. Pysähdyttiin ton juoksun aikana vaan kerran, jotta Hiisi pääsi juomaan ja vähän pulikoimaan järveen, koira veti paremmin kun koskaan ja sääkin oli hyvä, mutta paljon huonommaksi jäi kun esim. toukokuussa otettu mittaustulos. Eipä siinä, nyt ollaan jo takaisin voimissa ja cooperissakin tuli juostua se tavanomainen tulos, joten tuskin tarvitsee huolestua :D

Pandan kanssa en ole koko kuukautena lenkkeilyn lisäksi muuta tehnyt. Tästä huolimatta siltäkään ei tekemistä puutu, sillä se saa suurimman osan päivästä olla vapaana ja puuhailla omiaan, mikä tarkoittaa sen kohdalla ankaraa myyräjahtia ja perheenjäsenten seurailua. Lisäksi siskot treenaavat viikottain sen kanssa rally-tokoa ja muuta höntsää. Kaikeksi onneksi se on myös pysynyt terveenä ja on edelleen aktiivinen. Pakko mainita myös se, että löysin sille vihdoin pehmopannan. Totta kai mun oli se ostettava, kun hinta oli alle puolet normaalista. Nytpä sillä lenkeillä komeilee kaulassaan
hennon vaaleansininen puolikurra. Oli siinä hetken totuttelua, mummo oli varsin kauhuissaan, kun panta saattoi kiristyä kesken menon ja että siihen pitäisi itse pujottaa päänsä. mitaontama?

Anyways, lukijamäärä on taas noussut ja tästä syystä haluaisinkin kuulla, minkälaisia tekstejä te tykkäisitte täältä jatkossa lukea? Muutenkin saa taas laittaa risuja ja ruusuja sekä parannusehdotuksia tulemaan, jos niitä löytyy.