Koiran hiilijalanjälki

Halusin välillä kirjoittaa jotain tärkeämpää, ei aina niitä iänikuisia kuulumisia ja muuta turhaa, joten tässäpä aihe, jota jokaisen koiran(ja muun lemmikin)omistajan tulisi miettiä. Mä voin myöntää harmikseni, etten ole asiaan juurikaan perehtynyt ennen kuin vasta viime aikoina, kun ympäristöasioista on veganismin myötä tullut itselle tärkeämpiä. Kylmä totuushan on, että koiran pitäminen lemmikkinä rasittaa luontoa, joidenkin mukaan jopa enemmän kuin katumaasturi, 2. Onko täysin mahdotonta pitää koiria ja samalla välittää myös luonnosta? 

Ihan ensimmäiseksi tietysti tulee ajatella hankittavan koiran kokoa, jos pyritään mahdollisimman ekologiseen vaihtoehtoon. Pienet koirat ovat yleensä parempi vaihtoehto, koska ne syövät pienempiä määriä ja koiran ruokinta on varmasti yksi sen suurimmista rasitteista ympäristölle. Mä olen varsinainen malliesimerkki, kahden yli 20 kiloisen ja säältään yli 50 senttisen koirani kanssa, jotka syövät yhteensä yli kilon ruokaa päivässä.

Koira kannattaa myös hankkia mahdollisimman läheltä omaa kotikuntaansa, jotta vähennetään kuljetuksessta aiheutuvia päästöjä. Kaikista pahin vaihtoehto on hankkia koira ulkomailta ja kuljetuttaa se lentokoneella maasta toiseen. Ylipäätään liikkumista koiran kanssa olisi hyvä miettiä. Mahdollinen treenipaikka kannattaa etsiä läheltä, mieluiten kävelymatkan päästä. Julkisia kannattaa suosia myös koiran kanssa ja jo koirankin kannalta välttää turhaa matkustelua.

Entä miten koiran ruokinnassa sitten voisi huomioida ympäristön? Monet vegaanit ainakin ulkomailla ovat innostuneet koirien veganimista, mikä on ekologisempi vaihtoehto, mutta itse en ole lämmennyt tälle ajatukselle. Koira on kuitenkin semicarnivore, mikä tarkoittaa että se pystyy hyödyntämään jonkin verran kasviravintoa, mutta on kuitenkin pääasiassa lihansyöjä. Voiko sen ruokavalio muka olla täysin kasvipohjainen? En jaksa uskoa, että tällainen vaihtoehto olisi millään tavalla hyväksi koiralle.

Mä olen pyrkinyt omien koirien ruuasta aiheutuvia päästöjä pienentämään hieman vähemmän radikaaleilla valinnoilla. Nappulan päätin jättää vallan pois, sillä meidän nykyistäkin ruokamerkkiä rahdataan jostain Saksasta tänne ja ties mistä saadaan raaka-aineet. Mä olen päätynyt ostamaan lihat paikalliselta metsästäjältä ja suosin myös teurasjätteitä, jotka muuten menisivät hukkaan. Näin ruoka tulee mahdollisimman läheltä, ja koska lihantuotanto ei vaikuta ainakaan lähiaikoina loppuvan, on parempi hyödyntää kaikki mahdollinen. Meidän koirien menuun on aina kuuluneet myös ruuantähteet. Kaikki, mikä koirille maistuu ja mitä niille voi huoletta syöttää, kilahtaa kuppiin lihan joukkoon.

Harrastustoimintakin on ongelma. Etenkin lämmitetyt treenihallit, jotka nielevät paljon energiaa. Ei se koira niitä tarvitse, ihmisten mukavuudenhalun vuoksi ne on rakennettu. Toki ne ovat käteviä talviaikaan, mutta silloinkin voisi miettiä treenin todellista tarvetta ja sitä, voisiko treenit järjestää jossain muualla. Mä suhtaudun verenmaku suussa kisaamiseen vähintään negatiivisesti, joten itse en näe ongelmaa siinä, että pistäisi agilityn liian koviksi pakkasiksi tauolle. Ja tokoa voi vääntää kotosallakin, jos ulkona on liian kylmää. Jos harrastetaan koiran iloksi, ei tarvita niitä kisoja, täydellisiä suorituksia ja päivittäistä treeniä.

Viimeiseksi mainittakoon kaikki se turha roina, jota ihmiset helposti sortuvat ostamaan lemmikeilleen. Kymmenittäin pantoja, erivärisiä remmejä, kasoittain leluja ja kaikki mahdolliset manttelit, tossut ja pipot... Mitä se koira niillä tekee? Yksi panta riittää hienosti, samoin yksi remmi. Leluja voi tehdä itse ja niissäkin on niin paljon valinnan varaa, ettei kannata sortua siihen ensimmäiseen vastaantulevaan kumikalkkunaan. Manttelit ovat välttämättömiä vain karvattomille ja ohutkarvaisille koirille, ei muut tee niillä yhtään mitään. Sadetakit ja pipot ja prinsessamekot voi samantien jättää ostamatta. Tämä kohta on varmasti yksinkertaisin, mutta joillekin ehkä vaikein toteuttaa. Kieltämättä ne pinkit pehmolelut ja neonväriset pannat houkuttelee, mutta pitäisi silti malttaa pohtia, onko niille todella tarvetta. 

Loppujen lopuksi nää on aika loogisia juttuja, vaikka tietoa löytyykin aika vähän. Pienillä valinnoilla voi vähentää koiran luonnolle aiheuttamaa kuormitusta, ei sen tarvitse olla mitään ihmeellistä. Mä en ole mikään asiantuntija ja pyydänkin korjaamaan, jos löydätte virheitä tekstistä. En myöskään väitä olevani mikään ekologisuuden esikuva. En ole täydellinen, mutta yritän omalta osaltani pienentää ympäristöhaittoja. Toivottavasti tämä herätti ajatuksia.