Tää taivas on harmaa ilman sua

Tänään starttasi jälleen TOKO-kurssi, kuten jotkut ehkä ovat blogin sivupalkista jo bonganneetkin. Lähdettiin liikkeelle hyvissä ajoin, jotta saisin Hiisin oikeanlaiseen vireeseen. Oltiin siis paikalla parikymmentä minuuttia ennen tunnin alkua. Hullutin Hiisiä hieman tennispallolla, otettiin muutama sivulle- ja eteentulo sekä pieni pätkä seuruuta ja ympyröitä. Käveltiin hallin ympäristössä, ja Hiisi sai tutustua hajumaailmaan rauhassa. Sitten vasta liikuskeltiin lähemmäs muita koiria. Hiisi oli mukavan rento ja keskittynyt, joten toiset koirat eivät tuottaneet ongelmia, uteliaisuutta vain. 

Tunnille osallistui meidän lisäksi vain kaksi muuta koirakkoa tällä kerralla. Mukava pieni ryhmä siis. Varsinanen treeni aloitettiin perusasennosta jälleen. Hiisillä kyseinen liike on mennyt aivan pelleilyksi viimeisten viikkojen aikana, mutta yritettiin sitkeästi sitä hioa omassa nurkkauksessamme. Koira tuli vinoon, koira makasi, koira istui edessä, koira jäi seisomaan hölmistyneen näköisenä. Heittelin sille hetken tennispalloa ja otin vähän seuruuta, ympyröitä ja kurrea. Sen jälkeen maistui sivulletulokin paljon paremmalta, ja kun tunnin vetäjä ehti meidän luokse, Hiisi suoritti mainioita sivuja kerta toisensa jälkeen. 

Vetäjä ehdotti, että nostan kädet suoriksi eteen tai sivuille ja annan sitten käskyn. Tiesin, ettei siitä tule yhtään mitään, sillä Hiisi tarvitsee yhä sen turvallisen käden kyljellä, vaikkei se varsinaista käsimerkkiä enää vaadikaan. Jos ohjaajan käsi ei ole siellä, missä sen kuuluu, ei koira ymmärrä yhtään mitään. Joten eihän se tajunnut, mitä siltä pyydettiin tässäkään tapauksessa. Se meni käteni alle sinne metrin päähän musta ja yritti esittää koko temppuvalikoimansa herkun toivossa. Usean toiston jälkeen se alkoi hiffata asian hieman paremmin, mutta tässä on kuitenkin vielä opettelemista. Kun vaan saisi sen käden tuijottelun ja liian seuraamisen häivytettyä... 

Sitten alettiin opettelemaan peruutusta, jota me ollaan Hiisin kanssa kotona jo jonkun verran kokeiltu. Muutamassa minuutissa Hiisi tajusi, mitä siltä vaadittiin ja pystyttiin jättämään käsimerkit aika vähälle. Vetäjän tullessa kohdalle Hiisi peruutti jo useampia askelia pelkästään käden liikautuksella käskyyn  yhdistettynä. 

Tämän jälkeen otettiin vielä ryhmäliike ja harjoiteltiin uutta paikkamakuuta. Tällä kertaa ohjaajat odottelivat koiran vierellä. Tässä vaiheessa Hiisin keskittyminen oli täydellistä, se totteli käskyjä napakasti ne kuullessaan ja teki puhtaita suorituksia. Melkein huvitti, kuinka vakava se oli, kun se keskittyi niin kovasti unohtaen jopa vierellä olevat toiset koirat. Ohjaajasta tosin ei voi sanoa samaa. Olin aivan muissa maailmoissa ja annoin käskyjä väärään aikaan. Loppuun otettiin vielä muutama luoksari. Nyt junnu kuorsaa sohvalla ketarat ojossa, eikä taida nousta ennen iltaa.

Kaikin puolin onnistunut treenikerta, josta jäi sekä koiralle että ohjaajalle mukava fiilis. Sain myös hyvää palautetta tunnin vetäjältä, mistä onkin apua jatkon suhteen. Tämän viikon missio on treenata tuota peruutusta, ja uskon, että päästään Hiisin kanssa niinkin pitkälle, että voin sitä ottaa tuohon sivulle peruuttamaan. Ensi kerralla luvassa olis kaukokäskyjä. Voi tätä motivaation määrää!