Can you hear the silence?

Jostain syystä en vaan saa itteeni kirjottamaan mitään puolijärkevääkään, joten kuulumispostausta luvassa, kun niitä on aina niin mukava ja helppo kirjotella. Lyhyesti: ollaan suunnilleen eletty metsässä ja olo on kuin luolamiehellä, mitään fiksua ei ole tapahtunut. 

Pidemmin: 

Hiisin tokokurssi etenee. Kolme kertaa takana, kaksi kertaa ollaan jouduttu jättämään välistä, yksi vielä edessä. Ensimmäisellä tunnilla tosiaan oli (tarkistaa postauksesta) peruutusta. 

Toisella tunnilla oli vuorossa kaukot. Näitä ollaan harjoteltu aika paljon kotonakin jo, joten Hiisi tekee niitä ihan hyvin. Seisominen ei vielä mene pidemmän matkan takaa, mutta aika kaukaa voi jo käskyttää istumaan ja makuulle. Koira työskentelee luonnostaan takaosallaan, joten päädyttiin pitämään etukoivet liikkumattomina. 

Kolmas tunti käsitteli sitten merkin kiertoa ja avoestettä. Este sujui ongelmitta (mitä nyt Hiisi tykkäsi leikkiä kengurua), mutta jostain syystä merkin kierto tuotti vaikeuksia. Tämä yllätti, sillä lenkillä kierretään ongelmitta puita ym. käskystä ja kuvittelin siksi tämän olevan se helpompi noista. Ko. tunnilla pistin myös merkille, kuinka kiinni toi koira mussa on ja kuinka riippuvainen se on käsimerkeistä ja muista avuista. Täytyy todellakin ruveta panostamaan tähän ja laittaa toi koira taas ajattelemaan omillakin aivoilla, mikäli sillä sellaiset vielä on. 

Muuten ei kuulu mitään radikaalimpaa. Ohitukset on alkaneet sujua hienosti ja vapaanakin tuota voi jälleen pitää. Se ollaan tietysti hyödynnetty ja nyt ei haluaisi mitään muuta tehdäkään, kun piitkiä irtolenkkejä metsään. Ainut murhe Hiisin kohdalla on syöminen. En tiedä, mihin se kaikkiruokainen, hotkiva pentu on kadonnut. Hiisi on kuin eri koira, kun ruuasta on kyse. Mikään ei tunnu kelpaavan. Nappulat, joita ennen mussutettiin hyvällä ruokahalulla, eivät mene millään alas ja lihat, joita se ennen söi vaikka millä mitalla eivät voisi vähempää kiinnostaa. Jauhelihaa (jota Hiisi ei ennen suostunut syömään) oon saanut syötettyä sille jonkin verran, muu ei tahdo mennä alas. Paitsi porkkana, banaani, omena ja päärynä. Meinaako tuo koira ryhtyä kasvinsyöjäksi? Selvästi sillä kuitenkin on nälkä, kun koko ajan ollaan kerjäämässä herkkuja ja mun ruokia. Huolettaa, kun sen paino on taas lähtenyt laskuun.  Ehkä tässä jotain keksitään vielä.

Pandasta ei oo tainnut pitkään aikaan ollakaan puhetta. Se tosiaan lähestyy jo yhtätoista ikävuotta, mutta ei sitä kyllä siitä uskoisi. Se jaksaa painaa vaikka koko päivän, eikä tunnu väsyvän mistään. Se on iloinen ja pirteä itsensä ja ruoka maistuu vähän liikaakin. Treenit menee myöskin edelleen, eikä koiravanhus millään meinaisi rauhoittua välissä, kun koko ajan tarvis olla menossa :D Miten tuntuu, että se saa jokaisen vuoden myötä lisää ja lisää energiaa? 

Mutta ei hyvää ilman jotain pahaakin: vuotuinen korvaongelma on täällä taas. Täyty taas ottaa korvatipat käyttöön, kun lähes jokasyksyinen korvatulehdus palasi. Ei ole onneksi tuntunut hirveästi menoa haittaavan, ainoastaan korvien jatkuva puhdistaminen ottaa senioria hartaasti aivoon. Saa kyllä olla kiitollinen, että tuo on muuten pysynyt todella terveenä, eikä lonkatkaan ole enään vaivailleet.

Hei immeiset siellä ruudun toisella puolen! 

Kiinnostaisko teitä kuulla enemmän meidän harrastuksista (canicross, toko, metsästys, rally-toko)? Oon aika ympäripyöreesti sillon tällön niistä jotain maininnut, mutta kiinnostaako syväluotaavammat postaukset treeneistä? Mulla on tässä muutama "asia"postaus tulossa, kunhan saan itseni kirjoittamaan ne loppuun asti ja kuvittamaan, mutta olis kiva kuulla teidänkin toiveita, jos niitä on.