Erittäinhyvinrandom 3-vee postaus

Hyvin kliseisesti ilmaistuna:  niin se on taas vuosi vierähtänyt - yhdessä hujauksessa. Unelmien Mustalle on ikää karttunut kolmen vuoden verran, mutta sitä itseään ei kiinnosta ajan kulku, se haluaa olla ikiteini. 

Eihän muakaan varsinaisesti haittaa, vaikka koira ei koskaan järkevöityisikään, mutta olisi ihan kiva jos ei joka päivä tarvitsisi tapella päivänselvistä asioista (kuten kuinka lenkillä käyttäydytään, kuinka syödään ruoka ja kuinka tullaan luokse). 

 2013-2015

Mulla on tapana kirjoitella aika negatiiviseen sävyyn vähän kaikesta (johtuneeko tavastani katsella tätä maailmaa?), joten läheskään aina tilanne ei ole niin paha kuin annan ymmärtää. Luultavasti oma laiskuus ja kokemattomuus kostautuvat nyt, kun koiran oikeasti tarvitsisi osata jotain. Ainahan sitä olisi voinut enemmän tehdä ja paremmin ja pidempään ja... 

 

Mun alkuperäinen tarkotus oli hankkia harrastusturrikka, jonka kanssa kokeilla vähän jokasortin harrastuksia. Mun rotukavalkadissa vuonna 2012 oli aika pinnalla muun muassa labradori, jotkin metsästyskoirarodut ja peruspesunkestävät harrastusrekut kuten belggarit ja saksanpaimenet. 

Jotenkin tuntui kuitenkin, ettei haluttanut ottaa mitään "virallista" harrastuskoiraa, vaan ns. koeversion. Melkein päädyin labbikseen, mutta sitten löytyi Hiisin pentue, ja se tuntui sillä hetkellä vastaavan mun tarpeita parhaiten. Hiisistähän löytyy niin labbista kuin varsinaista metsästyskoiran verta sekä palveluskoiraa ja jopa vetoharrastuksiin soveltuvia rotuja. 

Ihan niin paljon ei olla päästy erilaisia harrastuksia vielä kokeilemaan, kuin olisin halunnut, mutta onhan tässä aikaa, koira on vasta kolme. Mitä me ollaan sitten jo ehditty kokeilemaan? No, agilityllä tietysti aloitettiin, olihan se mulle jo vanha tuttu ja rakas laji. Sen kanssa vaan ei mennyt ihan putkeen, hehheh. 

Kokemäellä opiskelu sekoitti pahasti, kun treenejä jäi väliin ja treenimaksujen hinnan jatkuvasti noussessa ei ollut enää oikeen varaakaan. Lisäksi Pikkumusta keksi, että toiset koirat ja ihmisen on ihan hirveen pelottavia ja että kentän ympäri kaoottisesti juoksentelu on kivempaa kun ohjaajan kuuntelu. Se rakasti kyllä agilityä, enkä epäile hetkeäkään, eikö siitä olisi tullut ihan huippu siinä, mutta treeniympäristö oli yksinkertaisesti liian stressaava.

Toinen mukana pyörinyt laji on ollut toko. Siinäkin Hiisi olisi varmasti menestynyt, ellen minä itse olisi niin laiska treenaamaan. Jotenkin mulle ei vaan kyseinen laji nappaa. Rally-toko on pääasiassa jäänyt Pandan harrastukseksi, minä ja Hiisi parivaljakkona tässä lajissa ollaan ihan liian toheloja. 

Canicross sen sijaan on löytänyt tärkeän paikan meidän kummankin elämästä. Siitä me pidetään molemmat, ja saadaan koheltaa ihan rauhassa. Vetoharrastukset muutoin on jääneet aika vähälle, mutta kokeiltu ollaan vaikka mitä. 

Noutoa yritettiin epätoivosesti harjotella, mutta eihän siitäkään mitään tullut. Koiratanssia ollaan satunnaisesti väännetty. Jäljestys taas kuuluu samaan kategoriaan canicrossin kanssa. Koira tykkää, minä tykkään, me osataan. Siis ainakin takapihatyyliin. 

Metsästys on Hiisille yksi mieluinen harrastus myöskin, vaikkei se siinä mitenkään loistakaan. Ite en siihen osallistu, jätän suosiolla isälle ja koiralle. Hakuakin joskus kokeiltiin, ratajuoksua ollaan muutaman kerran päästy harjoittelemaan (ihan parasta!) ja mätsäreitä ollaan kierrelty. Kaipa vaeltelukin harrastukseksi lasketaan. 

c. Jenny P.

Nyt kolmen vuoden ja ainakin kolmentoista lajikokeilun jälkeen on paljon selvemmät käsitykset siitä, mitä haluaa ja mitä ei. Musta tuskin koskaan tulee mikään koirahullu, jonka elämä pyörii koirien ja kisojen ympärillä. Ei sillä, että se olisi jotenkin paha juttu, mutta mä oon ehkä enemmän tämmönen kotiharrastaja. Tehdään sillon kun huvittaa, eikä oteta mitään tosissaan. Tavoitteellinen harrastaminen kiinnostaisi jossain määrin, mutta tiedän turhautuvani siihenkin nopeasti, jos edistystä ei tapahdu, puhumattakaan jos ilmenee takapakkia. 

Tulevaisuuteen oon kaavaillut mulle ja Hiisille tokossa ja canicrossissa kisaamista, jossain määrin ainakin. Uusia lajivaltauksia pyrin edelleen tekemään. Esimerkiksi vepe on ollut pitkäaikainen toivelaji, pelastuskoiratoiminta kiinnostaisi ja miksei jotain frisbeeetäkin voisi ruveta viskomaan. 

Jälleen jää nähtäväksi, mitä loppujen lopuksi tulee tapahtumaan. Oma tulevaisuus näyttää siltä, että keväällä koirille tulee jäämään laittoman paljon aikaa, ja seuraava vuosi muuttorumban jälkeen on melko lailla samanlainen kuin menneetkin vuodet. Tulee siis jäämään aikaa treeneille sun muulle. Sen jälkeen yritän yliopistoon, minkä johdosta koira-aika joko lisääntyy tai vähenee. Siksi tähtäänkin nyt siihen, että tän puolentoista vuoden aikana pyritään ehtimään mahdollisimman paljon. Joka tapauksessa odotan mielenkiinnolla tulevia yhteisiä vuosia. 

 

Aivan pakko loppuun vielä lisätä tämmönen kuva, kun satuin löytämään :DD Tässä Hiisi siis ekan suihkukokemuksen jälkeen, varsin järkyttyneenä. Pentuparka oli innokkaana juossut äidin perässä suihkuun eikä ollut tajunnut, et siel sataa aika pahasti. Ei tyksinyt penne yhtään.

Onnittelut myös Hiisin sisaruksille!