Kun mikään ei huvita

Tiedättekö sen tunteen, kun ei huvittaisi tehdä yhtään mitään? Syksy pimenee, kylmät sateet alkaa ja kaikki on ankeaa. Lenkillelähtö koiran kanssa tuntuu hankalalta ja treenit pimeässä metsässä kaatosateessa alkavat vaikuttaa vastenmieliseltä.

Vaikka koiranomistajat tunnetaankin sitkeinä superihmisinä, jotka jaksavat taivaltaa tuntikausia säässä kuin säässä, treenata hullunlailla ja sen päälle vielä olla mukana kaikenlaisessa koirayhdistystoiminnassa, on aivan mahdollista ja sallittua, että mekin väsytään joskus. Omaa väsymystä halutaan harvoin myöntää, ja heti saadaan hirveitä tunnontuskia, jos edes ajattellaan löysätä tahtia hieman. Miten se koira muka sitten selviää? Olenko huono koiranomistaja? Syysmasennuksen iskiessä koiranomistajanaolo ei ehkä ole sitä mukavinta puuhaa. 

Vielä elo-syyskuussa oon mielettömän vimman vallassa tekemässä kaikenlaista. Innostun uudelleen jostain vanhasta tai aloitan kokonaan uuden harrastuksen. Suunnittelen kaikennäköistä tulevaisuudelle ja aloitan puhtaalta pöydältä uudella energialla. Sitten yhtäkkiä iskee pimeys, kylmät sateet ja rankat koulupäivät. Kalenteri näyttää marraskuun loppua tai mahdollisesti jo joulukuuta. Siihen tyssää mun innostukseni. Huomaan aamuisin ylösnousun vaikeammaksi ja koulun jälkeen on niin poikki, että koiran kanssa kävely ja sen aivottomuuden katselu tuntuu välillä maailman raskaimmalta tehtävältä. 

Ensimmäinen ehdotukseni syyszombeilusta selviytymiseen on antaa itselleen aikaa. Ottaa hieman rennommin muutama päivä tai viikko. Lumentulo antaa mulle jälleen uuden piristysruiskeen, joten siihen saakka voi vallan hyvin pitää pientä inspiraatiopaussia. Treeneistä voi pitää taukoa, jos ne eivät huvita. Miksi tehdä siitä pakkopullaa, kun (meillä ainakin) treenien tarkoitus on olla mukavaa yhdessä työskentelyä? Ei siitä väkisin miellyttävää saa. Aivan hyvin voi järjestää koiralle muuta ja antaa senkin lomailla, niin maistuu treenit taas myöhemmin paremmalta. Tai mitäpä jos kokeilisi uutta tapaa lähestyä asioita? Jospa tukisi vaikka agilityharjoituksia välillä jollain muulla, kuin varsinaisella agilityllä? Mikäli oma mielikuvitus ei riitä, niin netistä luulisi löytyvän erilaisia ideoita niin paljon kuin jaksaa lukea.

Tästä päästään sulavasti toiseen vaihtoehtoon: uudelleen innostumiseen. Aloita uusi harrastus tai luo uutta särmää vanhaan. Opeta koiralle jotain, mitä se ei vielä osaa; vaihtele tapoja tehdä asioita; muokkaa vanhasta tutusta jotain uutta ja jännittävää. Kaavoihin kangistuminen on pahinta myrkkyä motivaatiolle. Treeneihin ja ylipäänsä koiranpitoon saa uutta potkua, kun muuttaa jotain, tekee jotain erilailla kuin aikaisemmin.

Sitten niinkin arkinen asia kuin koiran ulkoiluttaminen. Se jos mikä muuttuu helposti tylsäksi velvollisuudeksi, ja varsinkin tähän aikaan vuodesta siitä on erityisen hankala löytää mitään hohdokasta. Mun kohdalla ehdottomasti paras tapa saada lenkit maistumaan on muuttaa lenkkireittiä. Kyllästyn todella nopeasti kävelemään samoja jälkiä ja siksi yritänkin vaihdella lenkkireittejä mahdollisimman usein. Joskus pelkästään saman lenkin tekeminen toiseen suuntaan riittää. Toisinaan uusien reittien etsiminen vaatii taas omistajalta hieman mielikuvitusta ja seikkailunhalua sekä mahdollisesti myös mukavuusalueen ulkopuolella käväisemistä. Uskallanko lähteä rämpimään tuonne pöpelikköön? Mitä tämän tien päästä löytyy? Kuinka pitkälle jaksan kävellä? 

Kuka voi rehellisesti sanoa hihkuvansa riemusta, kun lenkkipolku näyttää tältä?

Siis paitsi Hiisi

Toinen hyvä tapa on lenkkeillä seurassa. Pyydä kaveri mukaan, ota yhteyttä muihin paikkakuntasi tai sen lähialueiden koiranomistajiin, käy koirapuistossa... Usean tunninkin lenkit ovat hujauksessa ohi, kun saa samalla jutella jollekin tai pistää pystyyn kunnon väittelyn.

Jos lenkkeily ei kaikesta huolimattakaan huvita, voi harkita korvaavansa osan siihen käytetystä ajasta tilapäisesti muilla virikkeillä. Vietä koiran kanssa aikaa muulla tavoin ja järjestä sille jotain sen vieteille ja luonteelle sopivaa tekemistä. Mistä koirasi pitää? Piilota sille herkkuja, yllätä se leikkihetkellä tai tee lyhyt jälki. Koiralle saa mielekästä tekemistä todella pienellä vaivalla, joten tämä onnistuu kaikkein kiireisimpinä ja laiskimpinakin päivinä. Mielestäni on siis ok, nipistää lenkkeilyajasta ja järjestää koiralle vaihtoehtoisesti jotain muuta tilalle. Täytyy kuitenkin huomioida koiran liikunnantarve ja se, että koiran tarvitsee päästä tarpeilleen ja tutkimaan toisten koirien jättämiä hajumerkkejä. Virikkeet eivät siis täysin voi ulkoiluttamista korvata, enkä itse hirveän pitkään korvaisi lenkkeilyaikaa näillä. Lähinnä silloin, kun ei yksinkertaisesti pysty ja tarvitsee hieman taukoa. 

Jossain vaiheessa normaalirytmiin on kaikesta huolimatta palattava. Vaikka onkin hyvä pitää välillä hieman "lomaa", täytyy koira jokatapauksessa hoitaa eikä velvollisuuksiaan koiranomistajana voi loputtomiin vältellä. Mua itseäni auttaa säännöllisyys ja suunnitteleminen, vaikka aikaisemmin kirjoittelinkin tuosta kaavoihin kangistumisesta negatiiviseen sävyyn. Olen luonut itselleni selkeän päivärytmin niin, että koiramenot ovat aina tietyssä kohdassa päivää. En noudata mitään kellontarkkaa rutiinia vaan hieman karkeampaa jaottelua. Aamulla ennen koulua lyhyt lenkki, koulun jälkeen pidempi, myöhemmin iltapäivällä treenaillaan tai puuhaillaan muuta ja illalla on luvassa terveystarkki ja iltalenkki. Näin osaan ajoittaa muut menot niin, etteivät ne syö koiralta aikaa ja ehdin myös lepäillä. Kun on suunnitellut jo alustavaa kestoa lenkeille ja sitä, koska lähtee ja montako kertaa koiraa käyttää ulkona, on paljon helpompi lähteä ja vaikeampi käyttää jotain veruketta lenkin lykkäämiseen. Sama homma treeneissä. Jos on jo valmiiksi suunnitellut tulevan viikon treenit ja asettanut jotain tavoitteita, ne tulee todennäköisemmin tehtyä kuin jos jättäisi suunnitelematta.

Entä sitten, jos ei vaan tunnu pääsevän liikkeelle, koiran tarpeista huolehtiminen on liian raskasta ja koira jää toistuvasti vaille lenkitystä tai muuta tekemistä? Silloin pitäisi mun mielestä alkaa harkita koiran antamista hoitoon tai kokonaan pois. Suostuisiko joku tuttu ottamaan koiran hetkiseksi luokseen, jotta saisit hieman taukoa? Entä dogsitterit? Varmasti kaikkialta löytyy innokkaita nuoria, jotka mieluusti käyttävät koiria lenkeillä ja mahdollisesti auttavat myös muussa hoidossa. Loppupeleissä koira on kuitenkin sinun ja omistajana olet vastuussa koirasi hoidosta. Jokaisen pitäisi tietää, mihin ryhtyy, kun koiran hankkii, eikä sitä omaa koiraa voi työntää muiden huoliksi, kun siitä ei itse enää jaksa huolehtia. Koiran hoito ei ole sukulaisten tai ystävien tehtävä. Jos siis koirasta ei pysty syystä tai toisesta enää huolehtimaan, on se syytä antaa tai myydä uuteen kotiin, jossa sen tarpeista huolehditaan.

Enhän ole ainoa, joka välillä marraskuun mustuudessa tuntee itsensä koomapotilaaksi ja mieluummin vain käpertyisi koira kainalossa leffoja katselemaan kuin lähtisi kylmään sateeseen treenaamaan tai kävelemään? Jos sieltä lukijoista löytyy samanlaisia syysväsymyksen uhreja, niin toivottavasti näistä vinkeistä oli jotain hyötyä.

Mukavaa loppusyksyä kaikille!