Viimeksi kirjoitin erityisen ystävänpäiväpostauksen vuonna 2014 (sen voi käydä lukemassa täältä.) Tätyy sanoa, että tuota lukiessa teki mieli hakata päätä seinään. Lopulta tyydyin kuitenkin vaan nauramaan. Haluaisin ainakin uskoa, että tuosta ollaan jonkin verran kehitytty parissa vuodessa :D
Koska täällä Suomessa 14. päivä helmikuuta merkkaa meille kaksijalkaisille jonkinlaista juhlapäivää ystävien kunniaksi ja vaikka koirille se onkin vain päivä muiden joukossa, voisi ehkä kaivautua hieman syvemmälle siihen faktaan, että koirat on sosiaalisia eläviä ja kuulemma myös laumaeläimiä.
Mitä se sitten tarkoittaa käytännössä? Yksinkertaisesti sitä, ettei koiraa voi pitää eristyksissä lajitovereistaan ja se tarvitsee huomiota myös ihmiseltään sekä sitä että koirat elävät laumoissa ja muodostavat niitä keskenään. Ja vaikka koirat mitä luultavimmin tajuavat, ettei ihminen (tai marsu tai hevonen tai kissa) ole samaa lajia, se voi sisällyttää myös ne laumaansa
Etsiskellessäni jotakin pohjaa tälle postaukselle tuli vastaan sellainenkin juttu, että koira ei ole susi. Ei voi soveltaa susijuttuja koiriin. Itsestäänselvää? Ehkä. Moni kuitenkin tuntuu linkittävän nämä kaksi lajia keskenään vahvasti. Sudet-toimii-näin-ja-koska-koirat-polveutuu-susista-niin-koiratkin-tekee-näin -periaatteella. Pointti oli kuitenkin se, että vaikka koira luetaankin yleisesti laumaeläimiin, villit koirat viihtyvät yleensä yksin tai muutaman koiran laumoissa kun taas sudet esimerkiksi täällä Suomessa liikkuvat lähes neljänkymmenen suden laumoissa. Kertooko se jotain koiran sosiaalisuudesta? Entä se kun koirilla tapaa nykyään (en tiedä kuinka aiemmin on ollut) olla runsaasti erilaisia sosiaalisia ongelmia.
Moni hankkii vain yhden tai kaksi koiraa kerrallaan. Kolmeakin näkee, mutta harvemmin oikeasti mitään laumoja. Kyllä sen ymmärtää, parempi niin, koska silloin kyse olisi nimenomaan laumasta. Yksilöt jäisivät toistensa varjoon. Vaikka on laumassakin varmasti puolensa. Voisiko tässä olla perustaa sille, etteivät koirat muodosta mitään 500 soturin laumoja taistellakseen yhdessä maailman pahaa vastaan?
Joka tapauksessa seura on koiralle tärkeää, vaikkei se sitten viihtyisikään niin suurissa laumoissa kuin vaikka serkkunsa susi. Hajumerkkien haistelu, yhteiset leikit ja puuhailu ovat varmasti suurimmalle osalle mieluista tekemistä. Ihmisen seurassakin viihdytään ja moni meistä koiranomistajista taitaa saada surullisia silmäyksiä kotoa lähtiessään. Koirat siis sisällyttävät ihmisen laumaansa. Ihminen ei kuitenkaan voi täysin korvata toista koiraa.
Kyllähän tuon laumakeskeisyyden on omistakin koirista bongannut. Ei voi väittää, ettei sellaista olisi. Aikaisemmin tehtiin kaikki yhdessä. Ensin Pandan kanssa kahdestaan, sitten kolmistaan kun Hiisi liitty remmiin. Aluksi Hiisi oli selvästi se ulkopuolinen. Ja sitten se alko etsimään paikkaansa meidän pienestä laumasta. Pandan ystävällisellä avustuksella se sitten löysikin sen alimmalta portaalta.
Oletin, että Panda ei tykästyisi pentuun, eihän se kovin lämpimästi suhtautunut muihin koiriin. Mutta sen sijaan se ottikin Hiisin kun omaksi pennukseen. Kun me Hiisin kanssa muutettiin pois, me ravisteltiin aikalailla kaikkien perustuksia. Koirat oli selvästi masentuneita. Musta tuntu oudolta vain yhden koiran kanssa.
Vasta jokin aika sitten löydettiin uusi tasapaino, vaikka sitä tiivistä laumaa ei enää pystytykään muodostamaan. Uusia järjestelyjä tulee joka kerta kun nähdään. Panda ei enää oo mikään selvä pomo Hiisille vaan Hiisi useinmiten sanelee säännöt. Vaikuttaa siltä, ettei Pandaa enää edes kiinnosta. Ja silti Hiisillä on se kunnioitus vanhempaansa kohtaan.
Mitä se sitten tarkoittaa käytännössä? Yksinkertaisesti sitä, ettei koiraa voi pitää eristyksissä lajitovereistaan ja se tarvitsee huomiota myös ihmiseltään sekä sitä että koirat elävät laumoissa ja muodostavat niitä keskenään. Ja vaikka koirat mitä luultavimmin tajuavat, ettei ihminen (tai marsu tai hevonen tai kissa) ole samaa lajia, se voi sisällyttää myös ne laumaansa
![]() |
Kuka tunnistaa omaksi kuvaksi? |
c. Janita A. |
Etsiskellessäni jotakin pohjaa tälle postaukselle tuli vastaan sellainenkin juttu, että koira ei ole susi. Ei voi soveltaa susijuttuja koiriin. Itsestäänselvää? Ehkä. Moni kuitenkin tuntuu linkittävän nämä kaksi lajia keskenään vahvasti. Sudet-toimii-näin-ja-koska-koirat-polveutuu-susista-niin-koiratkin-tekee-näin -periaatteella. Pointti oli kuitenkin se, että vaikka koira luetaankin yleisesti laumaeläimiin, villit koirat viihtyvät yleensä yksin tai muutaman koiran laumoissa kun taas sudet esimerkiksi täällä Suomessa liikkuvat lähes neljänkymmenen suden laumoissa. Kertooko se jotain koiran sosiaalisuudesta? Entä se kun koirilla tapaa nykyään (en tiedä kuinka aiemmin on ollut) olla runsaasti erilaisia sosiaalisia ongelmia.
Moni hankkii vain yhden tai kaksi koiraa kerrallaan. Kolmeakin näkee, mutta harvemmin oikeasti mitään laumoja. Kyllä sen ymmärtää, parempi niin, koska silloin kyse olisi nimenomaan laumasta. Yksilöt jäisivät toistensa varjoon. Vaikka on laumassakin varmasti puolensa. Voisiko tässä olla perustaa sille, etteivät koirat muodosta mitään 500 soturin laumoja taistellakseen yhdessä maailman pahaa vastaan?
![]() |
c. Eveliina |
c. Janita A. |
Joka tapauksessa seura on koiralle tärkeää, vaikkei se sitten viihtyisikään niin suurissa laumoissa kuin vaikka serkkunsa susi. Hajumerkkien haistelu, yhteiset leikit ja puuhailu ovat varmasti suurimmalle osalle mieluista tekemistä. Ihmisen seurassakin viihdytään ja moni meistä koiranomistajista taitaa saada surullisia silmäyksiä kotoa lähtiessään. Koirat siis sisällyttävät ihmisen laumaansa. Ihminen ei kuitenkaan voi täysin korvata toista koiraa.
Kyllähän tuon laumakeskeisyyden on omistakin koirista bongannut. Ei voi väittää, ettei sellaista olisi. Aikaisemmin tehtiin kaikki yhdessä. Ensin Pandan kanssa kahdestaan, sitten kolmistaan kun Hiisi liitty remmiin. Aluksi Hiisi oli selvästi se ulkopuolinen. Ja sitten se alko etsimään paikkaansa meidän pienestä laumasta. Pandan ystävällisellä avustuksella se sitten löysikin sen alimmalta portaalta.
Oletin, että Panda ei tykästyisi pentuun, eihän se kovin lämpimästi suhtautunut muihin koiriin. Mutta sen sijaan se ottikin Hiisin kun omaksi pennukseen. Kun me Hiisin kanssa muutettiin pois, me ravisteltiin aikalailla kaikkien perustuksia. Koirat oli selvästi masentuneita. Musta tuntu oudolta vain yhden koiran kanssa.
Vasta jokin aika sitten löydettiin uusi tasapaino, vaikka sitä tiivistä laumaa ei enää pystytykään muodostamaan. Uusia järjestelyjä tulee joka kerta kun nähdään. Panda ei enää oo mikään selvä pomo Hiisille vaan Hiisi useinmiten sanelee säännöt. Vaikuttaa siltä, ettei Pandaa enää edes kiinnosta. Ja silti Hiisillä on se kunnioitus vanhempaansa kohtaan.
|
c. Janita A. |
Mut Hiisi ajattelee aivan selvästi ihmiseksi, ei omanlaisekseen. Oon sille se tuki ja turva toisinaan, se on mulle se tuki kun tarvii. Mutta se ei luota muhun aukottomasti, se haluaa päättää itse tiettyjä asioita, se ei kunnioita mua. Panda on ihan toista maata. Se luottaa muhun, se kunnioittaa mua ja sama toimii toisin päin. Tunnen sen, se tuntee mut. Me ollaan saumaton pari. Ja mä toivon, että me päästään Hiisinkin kanssa vielä siihen tilanteeseen.
- Metsäveriset
♥ Ihania arkistokuviakin :) ja hyviä ajatuksia! Teillä on Hipsin kanssa toivoa vielä, Tuikku on nyt 5v ja vasta nyt on hyvä mieli, että se on mulla matkassa :D Paitsi sen remmikäytös täällä taajamassa on aivan perseestä........
VastaaPoistaVilkku nyt hakee vielä paikkaansa, on Tuikun kanssa ok, mutta itse en muista tuollaista lapasta pidellä aina ihan silkkihansikkain... Vaikka side meidän välillä ei olekaan vielä niin vahva ja aukoton, ja piski tuntuu irtonaiselta pikkupahalta, niin se pysyy mun mukana, eikä uskalla poistua paikalta. Sellasta samanlaista itsevarmuutta ei löydy kuin näiltä skideiltä :D
Btw, pitäis varmaan nähdä jossain kohtaa. Mulla puhelin hävitti kaikki numerot että laitteleha viestiä! ;)
Kiitos! :) Jep, kyllähän tässä vielä aikaa on. Koko ajan ollaan menty parempaan.
VastaaPoistaJa oonkin tässä miettinyt, että koska pääsis vaikka ajeleen sinne päin tai muuten vois nähdä. Pistän viestiä :D