Hiisi tosiaan kuskailtiin 31.3. Ventelälle leikattavaksi. Aamu sujui tavalliseen tapaan, itse otin päivän vapaaksi ja stressasin meidän kaikkien puolesta. Hiisi ei raukka tiennyt yhtään, mitä oli tulossa, ravaili vaan mun perässä kunnes kyllästyttyään palasi olkkarin karvalankamatolle huokailemaan ja katselemaan tärähtänyttä kaksijalkaista.
Vastaanotolla Hiisiä tavan mukaan jännitti uudet ihmiset, mutta se oli joka tapauksessa yllättävän rauhallinen. Hoitajaan se ihastui ihan tyystin ja olisi kovin tahtonut pusutella. Hiisi sai tutkia kaikki välineet ennen niiden käyttöä ja se olikin varsin kiinnostunut kaikesta uudesta. Muhun nojaten se uskalsi tutustua välineisiin ja antoi lääkärin tutkia sen. Sitten kokeiltiin ampullin kiinnittämistä. Koira protestoi hieman kavahtamalla letkua, joka kierrettiin sen etujalan ympäri, mutta sen jälkeen kaikki sujui hienosti. Antoi pistää, jopa kahteen jalkaan, kun ensimmäinen pistos ei onnistunut. Rauhoittava annettiin ja Hiisi nukahti kirsulleen kuolaten patjan - tyylikkääseen tapaansa.
Hieman reilun tunnin kuluttua tästä tultiin hakemaan heräilevä Pikkumusta ja ajeltiin kotiin. Sinnikkäästi Hiisi yritti autossa nousta pystyyn sen pysähdyttyä, mutta antautui sitten kannettavaksi, kun eivät ne jalat vielä kantaneet eikä mielikään ollut ihan tässä maailmassa. Kotona Hiisi koomaili vielä nelisen tuntia, minkä jälkeen alkoi jo liikettä olla ja ulos tarvitsi päästä. Hölmöläinen oli heti lähdössä lenkille, vaikka jalat hädintuskin kantoivat ja veivät aivan eri suuntaan kuin pää olisi tahtonut. Muutaman minuutin ulkoilun jälkeen palattiin takaisin peittojen alle ja nukuttiin lisää. Myöhemmin käytiin uudelleen ulkona ja koira liikkui jo varmemmin, vaikka askel olikin tikuttavaa. Sisälle ei oltaisi millään tultu, vaikka kylmästä ja väsymyksestä täristiinkin. Iltalenkillä tuo jo jaksoi hienosti, kun ei pitkälle menty. Alkuyöstä annettiin särkylääke, kun alkoi kipuilla.
Jo toisena päivänä leikkauksen jälkeen Hiisi oli oma energinen itsensä. Ei osoittanut mitään kivun merkkejä ja alkoi tapansa mukaan vetää lenkeillä. Kolmantena päivänä alettiin jo riehua siinä määrin, että piti mennä himmailemaan ihan koiran oman terveyden turvaamiseksi. Kaksi ensimmäistä päivää leikkauksen jälkeen menivät pääosin nukkumiseen, mutta kolmantena päivänä alettiin jo kuljeksimaan muutenkin kuin lenkkien puitteessa. Hirvittävän hellyydenkipeä tuo on ollut ja yöksi käperrytään mun kainaloon. Potilaan roolista se ottaa kaiken irti, kun minä pehmoilijana en tohdi siltä paljon mitään kieltää :D
Ruoka Hiisille ei ole maistunut pitkiin aikoihin, leikkauksen jälkeen vielä huonommin. Kipulääkkeetkin sai aluksi laittaa väkisin kurkusta alas :/ Tilapäisratkaisua tähänkin haettiin lopulta, mistä muualtakaan, kuin teollisista märkäruuista. Niitä tuo rakastaa ja niiden avulla ollaan saatu lääkkeet, liha ja hiukan nappuloitakin alas. Paino oli kuitenkin tippunut 23 kiloon eli melko hoikka ja lihakseton koiruus se on.
Haava sen sijaan on onneksi voinut hyvin ja leikkaus itsessäänkin onnistui ilman komplikaatioita. Operaatio tuli kokonaisuudessaan maksamaan karvan vaille 300€, eli paljon vähemmän kuin oletin. En valita!
Tarttis varmaan ruveta käymään Ventelälle, kun oon kuullu hänestä pelkkää hyvää ja varsinkin siitä että esim. koiran kuvaamiset on edullisia verrattuna muualle. :)
VastaaPoistaJoo, mulla on ainakin pelkästään positiivisia kokemuksia ja paljon oon hyvää kuullut muiltakin. Pienen vertailun jälkeen ainakin lähialueella vaikutti olevan halvin, mutta hoito on silti ollut ensiluokkaista. Jotenkin se tunnelmakin oli siellä tosi mukava ja huomashan sen koirastakin. Tavallisesti toi ujostelee aivan tolkuttomasti ja sitä saa tosissaan pitää paikallansa, mutta nyt käyttäyty tosi nätisti ja antoi vieraiden pidellä. En esimerkiksi olis uskonut, että ampulli saadaan kiinnitettyä tolleen vaan, mutta niin siinä kuitenki sitten kävi. Ja sinnehän ilmesesti tullaan aika kaukaakin käymään just kuvauksissa ja noin.
Poista