We have all learned to kill our dreams

Elossa ollaan o/


Eipä ole huvittanut blogia päivitellä, kun on tarjottimella ollut ilman sitäkin aivan kyllin vaihtoehtoja stressattavaksi.

Pääsenkö ylioppilaaksi? Onko kaikki kurssit suoritettu? Ehdinkö hankkia lakin? Lähettää kutsut? Ketä kutsua? Pitääkö oikeasti hankkia mekko? Millainen? Jatko-opiskelu? Muutto? Minne? Riittääkö rahat? Mistä töitä? Hoitokoiria. Karvanlähtöä. Haavereita. Tekemistä koirille. Häiriökäytöstä. Hajoaako auto tähän? Siivoamista siellä ja täällä. Sairastumisia. Viime hetken perumisia. Kaikuva vaatekaappi. Aikataulut. Koirille lisää tekemistä, ruokaa, liikuntaa. Kynsisakset hukassa... Puhumattakaan ihmissuhdekiemuroista ja läheisen vakavasta sairastumisesta. Hirveä syyllistyminen siitäkin, kun en saa tänne mitään järkevää aikaseksi saati, että pitäsin lupaukseni.


Blogin laiminlyönnin lisäksi oon laiminlyönyt paljon muutakin. Musta ainakin tuntuu, etten oo keksinyt koirille läheskään tarpeeksi tekemistä. Panda viihdyttää itse itsensä, mutta Hiisi on aika avuton sen suhteen. Jos en järjestä sille jotain kivaa, se vaan huokailee ja nukkuu. Todellakin joku inspis tarvittaisiin, ihan liikaa ollaan menty helpomman kautta. On piilotettu ruokaa ja herkkuja, tehty helppoja temppuja, väännetty hiukan tokoa ja lenkkeilty. Uuden opetteleminen sen sijaan on kokonaan jäänyt ja aktivointi muutenkin on ihan liian satunnaista. Tästä eteenpäin lupaan tehdä muutakin kuin katsella maisemia!


No mutta. Hiisi paranteli haavansa antibiooteilla ja ruoka on alkanut maistua. Jotkut sanoo sitä rauhallisemmaksi kuin ennen, mutta musta se on varsinainen sähköjänis. Se on myös alkanut haukkua kotiin tuleville vieraille (ja tutuillekin) ja kehitellyt kaikenlaista muuta mukavaa. Liian vähän tekemistä? Mahdollisesti. Pitkästä aikaa saatiin myös uusi tuttavuus lenkkiseuraksi. Kuten odotettua, aluksi tuo nosti äläkän. Lähdettiin kuitenkin kävelemään ensin peräkkäin, sitten vierekkäin eikä mennyt montaa minuuttia, kun jo käveltiin normaaliin tapaan. Hieman saivat koirat toisiaan haistellakin, kun oltiin tarpeeksi rauhallisia, muttta turhan läheisiksi ei ryhdytty.


Panda on tehnyt remonttia tarhassa ja kaivanut tiensä sieltä ulos. Vaan ei ole itse sitä tajunnut. Verkon sisäpuolella se edelleen pysyy ja jos onkin käynyt ulkopuolella, on tullut samaa reittiä takaisin lähtemättä minnekään kauemmas. Siitä huolimatta täytettiin tunneli ja saatiin aika tyytymättömiä vilkaisuita seniorilta. Myös koppien oviläpät on saaneet kyytiä ja pelkkä ajatus pyöreästä karhukoiravanhuksesta raahaamassa rättejä ympäri tarhaa on huvittava. Mutta täytyyhän se kevätsiivous tehdä. Jostain Panda oli myös saanut melko pahan haavan takajalkaansa, joka turposikin sitten aika hyvin. Haava kuitenkin lähti paranemaan ja turvotus laski kylmällä suihkuttelulla, joten eläinlääkärikäyntiä ei onneksi tarvittu.



Taukoilusta johtuen päätin viihdyttää lukijoita treenivideolla, joka on kuvattu joskus keväällä. Varmasti siellä ne toko-osaajat naamapalmuilee itsensä kuoliaaksi. Pahoittelut siitä, mutta tää on nyt tätä ehtaa takapihatokoilua! Video on nopeutettu ja äänetön.



SEURUU
Itse olen tyytyväinen Hiisin etäisyyksiin, kontaktiin sun muuhun, joten me ei olla niihin enää juuri puuttumassa. Hieman edempänä saisi kyllä toisinaan tulla. Videolla ensin epäonnistunut seuruu, sen jälkeen ihan lyhyt pätkä varsin hyvännäköistä työskentelyä. Videon loppupuoliskolla tulee paremmin selville meidän tilanne.

JÄÄVÄT
Jäävistä maahanmeno on ehdottomasti vahvin. Istuminen ja seisominen ovat huomattavasti vaikeampia tuolle. Lisäksi tässä jo näkyy meidän ongelma tuossa, kun tulen Hiisin oikealle puolelle: se nousee automaattisesti perusasentoon, ilman käskyä. Seuruusta ei jää seisomaan ilman käsimerkkiä ja merkinkin kanssa pysähtyminen on kaikkea muuta kuin napakkaa. Videolla koko touhu on yhtä sähläämistä :D

KAUKOT
Hiisin tapauksessa vain istu ja maahan, seisomista harjoitellaan vielä pienemmältä etäisyydeltä (toisin sanoen ei etäisyyttä ollenkaan). Ensimmäinen jälleen epäonnistunut, koira lähtee tulemaan luokse istu-käskyn kuultuaan. Toinen yritys huomattavasti parempi. Tässä pätkässä huomaa myös, kuinka hyvin Hiisi korjaa vinot perusasennot, joita sillä kyllä tulee harmillisen paljon.

PERUUTTAMINEN
Peruutuksia tehdään lähinnä, jotta saadaan koiran ajatus välillä taaksekinpäin. Meillä touhu on vielä ihan alkutekijöissä ja näyttää varsin hirveältä :D Tässä myös näkee, kuinka kiinni koira on noissa herkuissa. Pitäisi kai tehdä asialle jotain, mutta laiska olen.

PAIKKA
Paikalla pysyminen oli Hiisin vahvuus tuolla treenikerralla. Hienosti pysyi niin istuen, maaten kuin seistenkin. Paikkamakuussa näkee, kun koira huomaa iskän ja melkein alkaa leijua maan pinnan yläpuolella. Treeni olikin hyvä päättää vapautuskäskyyn ja antaa koiran juosta tervehtimään. Se oli selvästi mieluisampi palkka kuin herkku.

Remmin olisi voinut ottaa pois. Se oli vain tiellä ja koira olisi taatusti treenitilanteessa pysynyt hallinnassa, eipä vain tuolloin löytynyt tarpeeksi luottoa. Ehkä ensikerralla paremmin.

Kommentit

  1. Tosi kivan näköstä tekemistä! Koirasta huomaa että se todellakin tykkää. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Totta, Hiisi on aina innolla mukana kaikessa. Se tykkää tehdä ja kokeilla. Eipä paljon parempaa harrastuskaveria vois toivoo :D

      Poista
  2. Kivan näköistä menoa teillä videolla :) Hiisihän on oikein pätevä tokoeläin.

    VastaaPoista

Lähetä kommentti