Kävin kotosalla tuossa viime viikonloppuna ja vaikkei mikään mennytkään suunnitelmien mukaisesti, tekemistä oli ehkä enemmän kuin yhdelle viikonlopulle on sallittua ottaa. Koirien kanssa tietysti tuli vietettyä paljon aikaa ja sain jopa sellaisen harvinaisen innostuksen, että kaivoin kameran esiin.
Kuten näkyy, Hiisikin on kuvissa ilman tavanomaista varustustaan. Ja ei, ei pelkästään kuvien aikana, vaan se oli irti aina, kun pystyin sitä vahtimaan. Tämä siksi, että nyt metsästyskauden startattua uskallan pitää sitä irti vapaammin. Positiiviseksi yllätykseksi, se ei myöskään karannut vaan totteli hienosti.
Ihan metsällekin mustis oli jo päässyt. Näiden reissujen johdosta se on nukkunut iltaisin kuin pikkupentu ja vetäminen lenkeillä on vähentynyt 80%.
Panda oli viikonloppuna melkolailla oma itsensä, mutta kovin väsynyt ja etäinen toisinaan. Se istuskeli omissa oloissaan, eikä osallistunut pihapuuhiin kuten yleensä. Sen perusilmekin oli jotenkin masentunut. Ainoastaan herkut ja ruoka saivat sen korvat pystyyn, silmät säihkymään ja hännän vispaamaan. Muuten se mieluummin vain makasi auringossa tai odotti ulko-oven takana, että pääsisi sisälle.
Porukat olivat kuskanneet Pandaa eläinlääkärille, jossa uusittiin rokotukset ja tehtiin perustarkki. En muista, kirjoittelinko asiasta blogiin, mutta löysin siltä lonkan alueelta patin, josta myös ohjeistin porukoita kyselemään. Vastaus oli kuulunut, kuten aikaisempinakin kertoina: seurailkaa. Koira on kuulemma hyvässä kunnossa, eikä kohtutulehduskaan ole todennäköinen. Ei kuitenkaan osattu sanoa, mikä voisi olla pielessä tai onko pattikaan sen vaarallisempi.
Eli näillä nyt sitten mennään eteenpäin. Toivottavasti ei olekaan mitään sen kummempaa. Huoli on kyllä kova, eikä ole ollenkaan mukavaa asustella yli kahdensadan kilometrin päässä Pandasta, kun mieluiten pitäisi sen mahdollisimman lähellä.
Kuten näkyy, Hiisikin on kuvissa ilman tavanomaista varustustaan. Ja ei, ei pelkästään kuvien aikana, vaan se oli irti aina, kun pystyin sitä vahtimaan. Tämä siksi, että nyt metsästyskauden startattua uskallan pitää sitä irti vapaammin. Positiiviseksi yllätykseksi, se ei myöskään karannut vaan totteli hienosti.
Ihan metsällekin mustis oli jo päässyt. Näiden reissujen johdosta se on nukkunut iltaisin kuin pikkupentu ja vetäminen lenkeillä on vähentynyt 80%.
Panda oli viikonloppuna melkolailla oma itsensä, mutta kovin väsynyt ja etäinen toisinaan. Se istuskeli omissa oloissaan, eikä osallistunut pihapuuhiin kuten yleensä. Sen perusilmekin oli jotenkin masentunut. Ainoastaan herkut ja ruoka saivat sen korvat pystyyn, silmät säihkymään ja hännän vispaamaan. Muuten se mieluummin vain makasi auringossa tai odotti ulko-oven takana, että pääsisi sisälle.
Porukat olivat kuskanneet Pandaa eläinlääkärille, jossa uusittiin rokotukset ja tehtiin perustarkki. En muista, kirjoittelinko asiasta blogiin, mutta löysin siltä lonkan alueelta patin, josta myös ohjeistin porukoita kyselemään. Vastaus oli kuulunut, kuten aikaisempinakin kertoina: seurailkaa. Koira on kuulemma hyvässä kunnossa, eikä kohtutulehduskaan ole todennäköinen. Ei kuitenkaan osattu sanoa, mikä voisi olla pielessä tai onko pattikaan sen vaarallisempi.
Eli näillä nyt sitten mennään eteenpäin. Toivottavasti ei olekaan mitään sen kummempaa. Huoli on kyllä kova, eikä ole ollenkaan mukavaa asustella yli kahdensadan kilometrin päässä Pandasta, kun mieluiten pitäisi sen mahdollisimman lähellä.
Kommentit
Lähetä kommentti