Viikonlopuksi tuli taas seilattua kotiin kuonokansalaisia katsomaan. Kuten olettaa saattoi, vastassa oli yksi adhd koipiotus ja toinen potilaan rooliin täysillä eläytyvä pullakoira.
Hiisi oli selvästi ikävöinyt, kun hyöri jatkuvasti jaloissa, eikä olisi millään halunnut päästää mua näköpiiristään. Panda sen sijaan piti vastaanottoansa olohuoneen sohvalla, huokaili teatraalisesti ja väänsi naamallensa maailman kärsivimmän ilmeen heti, kun uhkasi jäädä ilman rapsuttajaa. Häntä itsessään, samoin kuin haava, oli hyvässä kunnossa eikä häirinnyt enää millään tavoin.
Kaikesta huokailusta huolimatta Panda oli innokas lähtemään ulos ja lenkille aina tilaisuuden tullen. Mitään traumoja ei onneksi tapauksesta jäänyt. Sitä en kyllä pelännytkään, on tuo sen verran kestävä luonteeltaan, ettei kovin pienestä hätkähdä.
Hiisi sitä vastoin on aivan vauhko niillä kohdin, missä näitä ikäviä törmäyksiä on sattunut, enkä edes halua tietää, miltä ohitukset näyttää tätä nykyä. Turhauttaa, kun ohittaminen alko jo sujua niin kuin tavalliselta koiralta voi olettaakin, mutta nyt ollaan taas otettu takapakkia. Tää vieraiden koirien arastelu on alkanut siirtyä myös ihmisiin, eikä se tahdo päästää enää vieraita ihmisiäkään lähellensä. Oon kovasti yrittänyt saada jotain tapaamista järkättyä niin koirien kuin ihmistenkin kanssa, jotta saisi taottua ton päähän, ettei kaikki vieraat yritä listiä sitä. Kenelläkään vaan ei nykysin tunnu olevan aikaa. Jotain täytys asialle kyllä tehdä ennen kun se lähtee kokonaan käsistä.
Ja sitten asiasta toiseen! Aiheiden puutteessa ajattelin koota kasaan kysymyspostauksen, jos kysymyksiä löytyy. Jos ei, tyydyn sitten nolona vaan jättään tän tähän. Mutta pistäkää toki kysymyksiä tulemaan, jos jotain haluatte meiltä udella!
Kommentit
Lähetä kommentti