Niin paljon on sattunut ja tapahtunut, että päätin koota Pandalle ihan oman postauksen. Kirjoittelin aiemmin pateista ja väsähtäneestä olemuksesta sekä eläinlääkärikäynnistä ja rokotusten uusimisesta. Eläinlääkäri tyrmäsi silloin kohtutulehdusepäilyt heti, koira on täysin kunnossa. Käynnin jälkeen Panda meni kuitenkin entistä heikompaan kuntoon.
Välillä Panda oli oma itsensä, usein joku aivan muu. Kaikki kärjistyi eräänä viikonloppuna, kun olin käymässä kotona. Aamulla Panda oli pirteä itsensä. Se lähti lenkille tapansa mukaan innoissaan. Ei kävelty pitkää lenkkiä, vaan palattiin aika pian takaisin. Päivemmällä Pandan tila kääntyi ihan vastakkaiseen. Ensin se vaikutti tosi väsyneeltä, sitten tosi kipeältä. Se oli levoton, eikä halunnut maata tai istua, vaan seisoi paikallaan oudosti vinossa tai liikuskeli. Selvästi näki, ettei kaikki ole nyt kohdallaan.
Panda joi vettä poikkeuksellisen paljon, mutta ruoka ei kelvannut. Kun tila ei kohentunut, aloitettiin eläinlääkäreille soittelu. Kohtutulehdustahan siellä sitten heti epäiltiinkin. Hoitoa olisi pitänyt kuitenkin lähteä hakemaan Tampereelta asti. Se olisi tullut todella kalliiksi, mutta lähinnä epäilytti selviäisikö koira matkasta. Miten sen edes saisi autoon? Tavallisestikin se inhoaa nostelua ja jos siihen sattui niin se olisi varmasti laittanut vastaan. Asia ratkesi, kun Tampereella vastannut eläinlääkäri pyysi meitä etsimään lähempää vastaanottoa jos vain mahdollista. Lisää soittoja.
Kun mikään ei tuottanut tulosta, saatiin antibioottiresepti Poriin. Kävin hakemassa lääkkeen. Koko matkan päässä pyöri kaikenlaiset kauhuskenaariot. Ehdinkö ajoissa?
Panda sai ensimmäisen antibioottiannoksen illalla ja aamulla se oli jo paremmassa kunnossa, vaikka illan se pyöri tuskaisena. Nämä mystiset oireet menivät ohitse antibiootilla, eivätkä ole palanneet. Panda on jälleen oma itsensä, eikä väsymystä saati ruoka- tai lenkkihaluttomuutta ole esiintynyt. Mutta tietysti elämä olisi liian mukavaa, jos kaikki menisi hienosti. Eilen sain viestillä tälläisiä kuvia:
Panda oli ottanut yhteen irtokoiran kanssa. Jälleen tuo täytyi kiikuttaa vastaanotolle, jossa tuomio oli kuusi tikkiä ja sentti yli. Nyt meillä on sitten yksi antennipotilas kotona. Illalla se oli vinguskellut ja ollut levoton, mutta tänään tuli videoa iloisesta kippurahäntäisestä karhukoirasta, joka viipotti lenkillä tapansa mukaan kuono lunta viistäen. Tästä selvitään oletettavasti säikähdyksellä ja jälleen uudella antibioottikuurilla. Maailman inhottavinta olla itse täällä 200 kilometrin päässä kykenemättä tekemään asioille mitään. Onneksi Panda on hyvissä käsissä ja kamerapuhelimet on keksitty.
Kommentit
Lähetä kommentti