Eilen pääsin lomille ja näin tytöt pitkästä aikaa. Eteisen lattialta ei päästy eteenpäin moneen hetkeen, kun molemmat änkesivät vuorotellen syliin. Kummankin täytyi päästä pusuttelemaan, nuuskimaan ja ennen kaikkea rapsutettavaksi. Panda käyttäytyi tapansa mukaan rauhallisemmin, Hiisi oli yksi heiluvan hännän, hampaiden ja kiemurtelevan kehon pyörremyrsky. Kun huikkasin tutun "mennään lenkille", Panda jätti pullantuoksuisen keittiön ja riensi luokseni hyppimään kenguruhyppyjään suoraan ilmaan. Vai muka vanha :D Lenkkeiltiin Murun kanssa ja innostuihan sekin vielä painimaan Hiisin kanssa, vaikka ikää löytyy siltäkin lähemmäs 11 vuotta. Jälleennäkemisen iloa oli havaittavissa jokaisella osapuolella.
Tänään lähdettiin Lavian metsiin kiertelemään. Pystytettiin nuotio ja pidettiin pieni eväsretki. Käveltiin halki talvisen metsän, jossa kivet, varvut ja puut olivat saaneet hennon lumikuorrutteen, jota eläinten polut halkoivat ja jonne mekin jätimme kohta pois haihtuvat jälkemme. Vuoroin tihutti, vuoroin keveät lumihiutaleet täplittivät kuvia. Oli hiljaista. Tuntui niin hyvältä. Eikä edes harmittanut, vaikkei kuvat tahtoneet onnistua.
Kommentit
Lähetä kommentti