Maanantaina Kida pääsi ensimmäisen kerran mukaan tallille. Pentu ei ollut moksiskaan suurista eläimistä, jotka kolistelivat karsinoissaan aamuruokia odotellen. Katseli aluksi mun sylistä, jotta näki ne kunnolla ja pääsi sitten lattiatasolle työkaverin pennun seuraan.
Kidalla oli oma häkki mukana, jossa se sai odotella, kun hevosia vietiin ulos. Komeasti se esitteli koko äänialansa ennen kuin hiljeni ja rauhoittui. Uudelleen pennut pääsivät vapaalle jalalle, kun oli aika alkaa siivota karsinoita. Vanhemman pentukaverin leikit olivat väliin hieman liian rajuja pienelle
paimenkoiralle, mutta hienosti se kyllä puolusti itseään, jos toinen
otti kiinni liian kovasti. Sitten muristiin siihen malliin, että
kuukausia vanhempi kaveri tajusi vaistää. Vuoron lopussa vanhempikin pentu oli jo sen verran väsähtänyt, ettei ihan kokoajan ollut Kidaa kaatamassa tai nyppimässä sen niskakarvoja.
Kidasta heinäkärryjen pyörät oli aivan vastustamaton juttu ja niille oli
ihan pakko vähän haukkua. Lattialuuta oli myös
ehdottomasti hoidettava päiviltä, samoin lantatalikko. Hevosiin taas oltaisiin oltu tutustumassa lähemmin ja sai olla tarkkana, ettei pentu livahtanut karsinaan. Yksinoloa ja epätoivotun käytöksen keskeyttämistä täytyy kovasti harjoitella, jotta saadaan tosta kelpo tallikoira.
Kotimatkalla Kida nukahti auton taakse ja matka sujui rauhallisissa
merkeissä. Pentu oli niin väsynyt, että onnistuttiin Hiisin kanssa
livahtamaan lenkille ilman, että se huomasi mitään. Tämän jälkeen
käytiin Kidankin kanssa varsin onnistuneella remmilenkillä. Hiisi olisi kovasti leikkinyt pennun
kanssa, mutta tuota hieman vielä jännittää, kun Hiisi on niin paljon
suurempi. Maton reunan se sen sijaan silppusi.
Tänään Kida oli jälleen tallilla. Sen jälkeen se oli sopivan rauhallinen, jotta voitiin harjoitella hieman yksinoloa. Eristin keittiön ja sisustin sen pentuystävälliseksi. Kida sai jäädä sinne ja istuskelin itse aidan takana. Pentu pääsi aina pois ennen kuin ehti turhaan edes miettiä asiaa ja pystyin jopa käymään poissa näkyviltä pikaisesti ilman, että se tuntui pahemmin välittävänkään. Tätä harjoitusta ollaan toisteltu useampaan kertaan ja toivon mukaan jossain vaiheessa pääsen poistumaan kämpästä ilman, että toi alottaa mölinää. Harjoiteltiin myös jätä-käskyn alkeita. Sen kanssa ei olla vielä edistytty juurikaan. Kida jaksaa tavoitella houkutinta vaikka kuinka kauan eikä vielä olla saatu tuota aikaa juuri lyhenemään.
Kuvat on viikonlopulta, kun käytiin moikkaamassa senioria maalla. Panda oli aivan haltioissaan pikkuisesta ja ryhtyi jopa leikkimään sen kanssa. Kidakin tuntui tykkäävän rauhallisesta Pandasta enemmän kuin suuresta, kohelosta Hiisistä.
Kommentit
Lähetä kommentti