Päästiin Kidan kanssa mukaan Helmivuoren Kalevalapentueen omiin treeneihin yhdessä kahden siskon ja yhden veljen sekä heidän omistajiensa kanssa. Eilen oli ensimmäinen treenikerta. Aloitettiin leikkimällä ja sain heti alkuun todeta, ettei Kidaa sillä hetkellä lelut paljon kiinnostaneet. Ehkä se oli leikkinyt tarpeeksi sille päivälle tai sitten se tiesi, että parempi palkka odotti mun taskunpohjalla.
Leikkihetken jälkeen oli vuorossa rauhoittumis-/keskittymisharjoittelua sillä välin, kun yksi sisaruksista otti vauhdikasta luoksetuloa hallin keskellä. Pentu oli tarkoitus palkata luoksetulosta leikillä, mutta Kida oli päättänyt, että haluaa ehdottomasti sen herkun mieluummin. Neiti sai tahtonsa läpi ja palkattiin herkulla.
Harjoiteltiin myös sivulletuloa. Turvahansikkaat olisi tullut tarpeeseen, tämä pentu ei meinaan namia nätisti ota. Se haluaa sen nythetiäkkiä ja tulee sitten vaikka läpi sormien, että saa sen :D Tehtiin niin kauan, kun omat sormet kesti ja sitten pennut pääsivät leikkimään keskenään halliin. Aikamoista rallia mentiin, mutta Kida ei silti hetkeksikään herpaantunut herkkuvartiosta. Aina, kun jossain rapisi, oli tämä pentu salamana paikalla katsomassa, josko sille liikenisi suupalaa. Se myös ratsasi treenikaverien reput ja juoksutti toisten vesikippoja, nehän oli paljon parempia kuin oma.
Tänään oli ensimmäiset penturokotukset. Näkyi lääkärissä tuttujakin: Tilla-sisko ja Miina-täti. Kida on aika pikkuinen tyttö, painoi vain 6,7 kiloa. Tasaista tahtia paino on kuitenkin noussut ja useita satoja grammoja oli tullut lisää edellisestä punnituksesta muutaman päivän takaa. Kida oli reipas pentu ja rokotus meni hienosti.
Kyselin myös eläinlääkäriltä Kidan silmistä, joista toinen kremppasi viikonloppuna. Toinen pupilli lakkasi vallan reagoimasta valoon ja kutistui hyvin pieneksi. Olin itse jo ihan paniikissa, että se on nyt kolauttanut päänsä ja saanut jonkun aivoverenvuodon, mutta tilanne normalisoitui nopeasti, ennen kuin ehdin edes päivystykseen soittaa. Pikaisen googlailun perusteella se olisi saattanut olla joku tilapäinen hermo-/lihasvika ja kun pentu muuten oli täysin oma itsensä, en sitten minnekään ottanut yhteyttä.
Ei ole toistunut ja eläinlääkärikään ei osannut siihen sanoa muuta kuin että mahdollisesti supistajalihas olisi hetkeksi lakannut toimimasta kerran ei ollut päätään kolauttanut. Hurjan näköinen se oli, mutta onneksi näössä ei tuntunut olevan mitään vikaa.
Tallilla Kida on ollut mukana joka aamu ja joskus myös iltaisinkin. Se viihtyy siellä hyvin ja on aamulla innoissaan lähdössä. Leikit wipukan kanssa alkavat sujua jo ihan hyvin. Selvästi Kidaa kyllä ottaa päähän, ettei se millään yllä samoihin nopeuksiin kuin vinttari. Häkissä odotellaan vaihtelevalla menestyksellä. Yleensä jo ihan hiljaa ja rauhassa, mutta väliin huudellaan perään.
Kommentit
Lähetä kommentti