Tokon alkeiskurssi suoritettu - toistamiseen

Ilmottauduttiin Hiisin kanssa tokon alkeiskurssille uudemman kerran, koska haluttiin kaverin kanssa samalle kurssille. Olin myös aika varma, että Hiisi olisi unohtanut jo kaiken aikaisemman opetuksen, olihan edellisestä kurssista jo vuosia aikaa. Lisäksi en yhtään tiennyt, miten se reagoisi uuteen halliin ja uusiin koira- ja ihmistuttavuuksiin. Niinhän se kuitenkin jälleen meni, että Hiisi yllätti mut pätevyydellään jälleen kerran.

Nyt on tokon alokasluokan liikkeet siihen pisteeseen hiotut, että voitaisiin jopa kokeisiin ilmoittautua. Tietysti monen mielestä ei ole kovin kummoinen juttu, että viisivuotias koira osaa alokasliikkeet, mutta meille tää oli huima saavutus. Ei olla tokoon juurikaan panostettu, koska mä en tiedä siitä oikeastaan mitään eikä se aikaisemmin ole hirveästi kiinnostanutkaan. Muutamia kertoja per vuosi ollaan jotain vähän tehty ja toivottu, että liike suoritetaan edes siihen suuntaan oikeasti.

Turha kurssi ei kuitenkaan missään tapauksessa ollut.  Me saatiin rutkasti itseluottamusta ja kivaa tekemistä. Päästiin hiomaan liikkeitä ja niiden osia sekä edettiin vihdoin jutuissa, jotka on junnannut paikoillaan jo ties kuinka kauan. Esimerkkeinä voisi mainita noudon ja seuruun.

Normaali seuraaminen sekä juostessa seuraaminen ovat Hiisille selviä, mutta kun ohjaaja alkaakin kävellä hitaasti, se hämääntyy. Tämä pulma ratkaistiin niin, että otin itse lyhyitä askelia nopeaan tahtiin. Edettiin hitaasti, mutta jalat liikkuivat silti nopeaan ja Hiisi seurasi hienosti. Nouto ei ole meillä lähellekään valmis liike. Hiisi osasi jo ottaa kapulan kädestä ja pitää sitä hetken, mutten ole saanut sitä nostamaan kapulaa maasta. Yhden treenikerran aikana Hiisi yhtäkkiä hoksasi sen. Nyt se nostaa kapulan maastakin ja pitää sitä suussaan mielellään. Tää oli sellanen läpimurto, että huuh.