Viikon treenit

Sunnuntai

Sunnuntaina hiottiin Hiisin kanssa tokoa. Tarkotuksena oli ottaa kokeenomaiset treenit, koska hiukan edelleen kutkuttaa se kisaaminen. Olin heittänyt romukoppaan koko ajatuksen, mutta kaivoin sen varovasti esiin tässä kevään aikana, kun ohjatun tokon myötä edistyttiin kohisten. 

Hiisi siis osaa kyllä alokasluokan liikkeet, mutta nämä treenit todisti, että koira vaatii vielä paljon rutiinitreeniä ennen kun niitä kokeita tosissaan harkitaan. Liekö sitten ollut liian kuuma, mutta treenit eivät mustikselle maistuneet. Sitkeesti kuitenkin käytiin kaikki liikkeet läpi ja nyt ainakin tiedetään, mihin pitää vielä kiinnittää huomiota. 

Paikkamakuu tuolla sujuu hyvin. Yllätyin itseasiassa, että se noinkin nätisti makasi. 

(mulla ei oo enää kunnollista editointiohjelmaa videoille, joten kelatkaa/säätäkää nopeutta videon asetuksista, ja jos ihmettelette tuota harppomista, niin laskin metrejä kävellessä :D)

Seuraaminen oli tuolla kertaa aivan kaameaa. Yleensä toi seuraa nätisti ja tiiviisti, mutta eipä ollut siitä kyllä tietoakaan sunnuntaina. 

Lisäksi sivulle tuleminen oli jostain syystä erityisen hankalaa. Turhauttavaa, kun koiralta alkaa vihdoin sujua hieman vaativammat liikkeet, niin niistä vanhoista tutuista tulee tylsiä ja tekniikka alkaa kärsiä. 

Liikkeestä maahan oli tahmea, mutta ainakin se meni yhdellä käskyllä. Se on alkanut sujua ihan hyvin meillä, vähän kun vaan nopeutta reagointiin saisi. 

Luoksetulo tuolla sujui ihan superhyvin. Se tulee vauhdilla ja tässä myös sivulle tultiin yhdellä loikalla ja istuttiin suorassa (ei harmiksi videolla näy). 

Noutoesineen pitäminenkin tuntui nyt olevan ihan tyhmä juttu. Tuo kyllä osaa kapulaa pitää, mutta nyt hädintuskin onnistui se 5 sekuntiakaan. Huoh. 

Hyppy sujui myös hyvin. Toki se loikkaa vähän oudosti, mutta ainakin tulee yhdestä käskystä sivulle, istuu suorassa ja liikkuu reippaasti.

Kidan kanssa oltiin hakuilemassa. Sama treenihaluttomuus tuntui sitäkin vaivaavan, mikä on harvinaista tuolle. Yleensä ollaan niin täysillä tekemässä. Haettiin ekaa kertaa haamuja ja pennut saivat tulla myös katsomaan toistensa suorituksia. Omaa vuoroa odotellessa Kida olisi kyllä ollut menossa, mutta kun vuoro koitti, niin vauhti oli etanatasoa. Eikä yhtään auttanut, kun itse sähläsin lähetyksien kanssa. Alkuun Kida oli myös hieman ujo maalimiehien luona, mutta rohkaistui loppua kohden. Viimeinen pisto onnistui mun mielestä hyvin. Sain koiran innostumaan ennen lähtöä ja päästin sen irti juuri oikealla hetkellä. Kida juoksi maalimiehelle, ei niin lujaa kuin aikaisemmissa treeneissä, mutta lujempaa kuin sen päivän muilla pistoilla. Väsymyksestä ei hidas vauhti kuitenkaan johtunut, sillä loppuleikit muiden pentujen kanssa olivat tuttuun tapaan hyvinkin vauhdikkaat.

Tiistai

Hakupäivä numero kaksi. Tällä kertaa pidin huolen, että koira oli varmasti levännyt ja hieman nälkäinen treeneissä. Kida sai siis jäädä kotiin työpäivän ajaksi. Yhden (tyhjän) kakkapussin oli silpunnut, mutta muutoin ei ollut sotkua, kun tulin takaisin. Itse treenit menivätkin sitten hyvin. Tämän kerran teemana oli hajuhaku (?). Opetettiin siis pentua todella käyttämään sitä kuonoa ja hakemaan hajun perusteella. Ensimmäistä kertaa maalimiehillä oli mukanaan myös pressua ja piiloutumisverkkoa, joilla varmistettiin, että varsinkaan tämä aussi ei näe maalimiestä. 

Kida sai hajut nopeasti, mutta niiden tulkinta kestikin sitten hetken. Ensimmäiselle maalimiehelle se löysi melko nopeasti, mutta ei tajunnut seisovansa ihan ukon vieressä, kun se pentele oli kääriytynyt verkkoon. Kun verkon alta putkahtikin ihminen, niin oltiin jo riemuissaan namikipon luona palkkaa odottamassa. Tällä kertaa ei ujostellut vieraampaa maalimiestäkään. 

Toista ukkoa haettaessa oli voimakkaampi tuuli, joka kuljetti pentua aika matkan väärään suuntaan. Se huomasi itse jonkin ajan päästä ja selkeästi rupesi päässä raksuttamaan. Kida kokeili toista suuntaa ja juoksi maalimiehen vierestä ohi. Jälleen, koska ei nähnyt sitä. Ei kyllä mennyt ohi kun metrin ennen kuin äkkijarrutti ja jäi miettimään ennen kuin luotti nenäänsä ja löysi perille. Varmasti hyvin opettava kokemus, josta on hyvä jatkaa harjoituksia eteenpäin. 

Seuraava maalimies löytyi nopeammin. Pentu löysi hajun ja seurasi sitä suurinpiirtein suoraan piilolle. Maalimies oli risukon takana, Kida sen toisella puolella. Pentu oli varma, että siitä se haju tulee, mutta ketään ei näy. Varovasti kurkisti oksien välistä ja sieltähän pilkotti pala takkia! Onnellisena se mönki risukon lävitse palkallensa :D 

Koira työskenteli hyvin. Aika sählähän se on tietysti. Itse toivoisin hieman maltillisempaa ja varmempaa työskentelyä, mutta ehkä sinne päästään, kun tuo tuosta aikuistuu joskus. Mun itseni tarvitsisi opetella lukemaan tuota koiraa paremmin. Ja rohkastumaan. Oon aina tollasissa yhteisissä treeneissä ihan pökkelö, enkä uskalla toimia koirani kanssa normaalisti, vaan epäilen koko ajan kaikkea. Monta kertaa huomasin Kidan pääsevän hajunpäästä kiinni, mutta epäröin enkä päästänyt sitä irti ennen kuin joku muu vahvisti asian. Jotenkin vaan tulee itse aina mentyä sillä "en-osaa-mitään" -asenteella yhteisissä treeneissä, varsinkin kokeneiden koiraihmisten kanssa.

Keskiviikko

Keskiviikot ovat vepe-päiviä. Tällä kertaa jätin Kidan kotiin, kun se vaikutti aika väsyneeltä edellisen päivän haun jälkeen. Muutenkin oli pienelle paimenelle ollut jo tähän mennessä varsin toiminnantäyteinen viikko. Eli mukaan lähti vain Hiisi. 

Aikaisemmilla kerroilla Hiisi oli treeneissä ollut liinassa, mutta tällä kerralla olin suunnitellut päästäväni sen vapaaksi, jotta se pääsisi kunnolla uimaan. Jätin siis aamuruuan antamatta, jotta sillä olisi illalla nälkä ja vähemmän motivaatiota karata. Palkaksi turvotin sille nappulaa ja pistin sekaan harvinaista herkkua: teollista märkäruokaa. 

Otettiin veneestä hyppyä, jossa Hiisi on kyllä alusta asti ollut hyvä. Sitä ei ole ollenkaan jännittänyt kumiveneeseen nousu ja se istuu paikallaan rauhallisesti. Toki se vaatii jonkun tutun appariksi veneeseen, vieraan kanssa ei mene. Tällä kerralla se haukku ja täyty aika tiukasti käskeä, että se tukki kitansa. Mutta luoksetulo ainakin pelasi. Ja nyt vene pääsi jo oikeesti kunnolla irti rannasta ja koira joutu uimaan useita metrejä ennen kun jalat otti pohjaan. 

Koitettiin toisella kierroksella innostaa Hiisiä köyteen, mutta se stressasi muita treenaajia liikaa, että olisi alkanut kunnolla leikkiä saati noutaa köyttä vedestä. Jätettiin se homma siis sivuun ja otettiin vielä yksi pidempi luoksari veneestä rantaan. Hienosti toimi eikä ollut koiralla aikomustakaan lähteä muualle. Täytyy tuota köyttä koittaa kotona opettaa ilman häiriötä, ei muuten oikeen edistytä tässä lajissa. Se on niin harvoin nyt edes käynyt treeneissä, ettei ole oikeen sopeutunut kaikkiin vieraisiin ihmisiin siellä, mikä on tollaselle stressipallerolle aika iso koetus. 

Kuva: Helena Peltonen