VEPE

Vesipelastus on ollut niitä harrastuksia, joita oon aina halunnut kokeilla, mutta ikinä ei oo ollut mahdollisuutta. Tänä keväänä, kun alotettiin Kidan kanssa haku, tutustuttiin uusiin tyyppeihin ja sitä kautta Facebook-seinälle ilmaantui mainos tulevasta VEPE-kurssista. Ja niin me vihdoin päästiin kokeilemaan kyseistä lajia. Täytyy sanoa, että siitä tuli heti yksi lemppareista. Olen aika varma, että Hiisi ja Kidakin allekirjoittaisivat tämän, mikäli kynä tassuissa pysyisi.

Alunperin VEPE on kehitetty landseereille ja newfoundlandinkoirille, mutta nykyisin kokeeseen voi osallistua soveltuvuuskokeen hyväksytysti suorittanut muunkin rotuinen koira. Sekarotuisten kanssa ei kokeeseen pääse, mutta mikään ei estä harrastamista omaksi ja koiran iloksi. Vesipelastus on rankka laji, joten koiralla tulisi olla hyvä uintitaito ja kunto. Lisäksi sen tulisi olla riittävän suuri, sillä sen pitäisi pystyä vetämään venettä ihmisineen. Suomeen laji on saapunut vuonna 1989 ja viralliseksi koemuodoksi se tuli vuonna 1992. Tasoluokkia kilpailuissa on kolme: alokasluokka, avoin luokka ja voittajaluokka. Nöffeille ja landseereille on lisäksi epävirallinen junioriluokka, johon ne voivat osallistua ollessaan iältään 6-12kk. Muun rotuisien koirien on suoritettava soveltuvuuskoe ennen alokasluokkaa. Vesipelastuksessa voi myös valioitua ja siinä järjestetään SM-kisoja.

Hiisin kanssa VEPE jää siis ihan rennoksi harrasteluksi vain, sen kanssa ei kokeisiin päästä, vaikka siinä 20% nöffiä onkin :D Kidan kanssa yritetään sove läpästä ja katotaan sen jälkeen, kuinka pitkälle päästään. Tänä kesänä saatiin jo hyvä pohja. Talven aikana koitetaan treenata nouto ja vienti kuntoon, jotta enskesänä päästäs harjoittelemaan liikkeitä, jotka vaativat tätä taitoa. Hiisi olis tarkotus opettaa pitämään köydestä ja noutamaan sitä.

Päästiin treeneissä helpolla, kun molemmat koirat kapusivat veneeseen heti ensimmäisellä kerralla ilman mitään ongelmia ja istuivat siellä rauhassa. Veteen hyppääminen oli varsinkin kauempana rannasta vähän jännää, mutta onnistui molemmilta ja vähitellen pystyttiin pidentämään matkaa. Viimeisillä kerroilla Kida hyppäsi jo 30 metrin päässä rannasta ja Hiisi vähän lähempää. Kida oppi hienon hyppytekniikan ja ui mun mielestä koko ajan paremmin ja varmemmin. Hiisin uimataidoissa ei oo vikaa, mutta hypyt oli välillä vähän kömpelöitä. Sillä kehitys tapahtui enimmäkseen siinä, että rauhoittui ja lakkasi liikaa stressaamasta rannalla katsovia ihmisiä. Viimeisillä kerroilla uskalsin päästää sen ihan vapaaksikin ja hyvin tuli rantaan palkkaansa hakemaan. Harjoiteltiin tämä kesä ihan vaan veneestä hyppäämistä ja köyden noutamista (lähinnä sillä leikkimistä vedessä). Kida pääsi ihan viimesellä kerralla kokeilemaan myös hukkuvan pelastamisen alkeita.

Kidan video löytyy instagramista.

Kaikki kuvat ja Hiisin videon on kuvannut Helena Peltonen.