Leiriviikonloppu

Viime viikonlopun vietimme helmivuorelaisten omalla leirillä. Paikalla oli lähes kaikki Kidan sisarukset ja puolisisarukset sekä iskä- ja äitikoira. Kaikki tietysti omistajineen. Mulle ja Kidalle tämä oli ensimmäinen laatuaan, mutta kasvattajan edellisen pentueen väelle tämä taisi olla jo kolmas leiri.

Oli mukava päästä näkemään Kidan sukulaisia ja huomata eroja ja yhteneväisyyksiä koirien välillä. Pääsi näkemään, mihin suuntaan sisarukset olivat kehittyneet ja mitä olisi ehkä odotettavissa muutaman vuoden päästä.  Erityisesti oli mahtavaa tavata pentueen isä, Ares, ensimmäistä kertaa. Tietysti oli mukava tutustua paremmin myös koirien omistajiin ja saada kasvot niille, joiden kanssa oli vain netissä tullut turistua. Paljon oli samanhenkistä porukkaa ja kaikkien kanssa juttu luisti.

Ylhäällä oleva kuva kertookin hienosti Kidan pääasialliseen mielipiteen valtavan koirajoukon kanssa treffailusta :D Suurimman osan ajasta se vain luikki muiden välissä ja seuraili niitä, jos vaikka hieman uskaltaisi nuuskia niiden huomaamatta. Kyllä se toki leikki ja juoksi kilpaakin muiden kanssa. Erityisesti keppileikki oli hurjan kiva koko porukan mielestä ennen kuin omistajat ryntäsivät väliin pistämään hauskuudelle stopin.

Perjantai
Ohjelmaan kuului jäljestystä aikaisin saapuneille sekä illanviettoa vuokramökillä. Itse en kerinnyt jälkeä väsäillä, mutta käytiin Kidan kanssa mökillä moikkaamassa paikalle saapuneita. Me ei tosin yövytty siellä, kun Hiisikin piti huomioida ja Kida aloitti ensimmäisen juoksunsa pari päivää ennen leirin alkua. Tietenkin. Koiria oli paikalla vajaat 15 ja vaikka mökki olikin valtava, niin aikamoinen hulina kävi. Kaikki tulivat kuitenkin hyvin toimeen keskenään ja osasivat keskustella asioista järkevästi, joten vältyttiin rähinöiltä. Kasvattaja teetätti kaikilla koirilla lyhyen nosework-kokeilun ja muutoin aika meni toisiin tutustuessa, syödessä ja jutellessa.

Lauantai
Kiireisin päivä alkoi hakutreeneillä Niinisalon kangasmaastoissa. Viimeaikoina Kidan hakuilut on olleet enempi vähempi floppeja eikä tälläkään kerralla oikein treeni maistunut. Keskilinjalta ollaan kyllä innoissaan lähdössä maalimiehelle, mutta kun lähetän sen, into tyssää. Se juoksee vähän matkaa ja palaa takaisin.

Näissä treeneissä otin ensimmäisen maalimiehen ääniavun kera, jotta saataisiin tarpeeksi helppo pisto alkuun. Tämä sujuikin hyvin, vaikkei koira täysiä juossutkaan. Toinen maalimies oli mennyt piiloon maakuoppaan eikä Kida tahtonut löytää tätä edes ääniavulla. Jouduin itse kävelemään lähes piilolle ennen kuin koira hoksasi sen. Toki maasto oli tällä kohdin haasteellinen eikä juuri edes tuullut, mutta tuntui ettei Kida oikein edes yrittänyt löytää ukkoa.

Seuraava maalimies oli pakeneva. Kida lähti perään, mutta kun maalimies piiloutui, Kidan vauhti himmasi jälleen. Tätä seuraava piilo löytyi paremmin, mutta päätettiin ottaa vielä yksi pakeneva loppuun. Tällä kertaa ukko vain juoksi eikä piiloutunut ollenkaan. Kida juoksi sen täysillä kiinni, jolloin saatiin toivotunlainen lopetus treeneille.

Kun hakuilut oli saatu purkkiin ja koirat olivat hetken juoksennelleet keskenään, lähti muu poppoo mökille syömään ja minä käyttämään Hiisiä ulkona. Tapasin porukan uudelleen treenihallilla. Käytössä oli kaksi hallia ja toisessa oli mahdollisuus tutustua nose workiin ja tokoon, toisessa tarjolla oli agilityä ja rally-tokoa. Käytiin kuuntelemassa pieni esittely nose workista ja sen jälkeen Kida pääsi nenähommiin.

Aloitettiin treeni samanlaisena kuin edellisenä iltana: palkkaamalla koira, kun se haisteli purkissa olevaa hajua. Nenän käyttöön kannustettiin myös muilla pienillä harjoitteilla. Yhdessä nurkkauksessa oli pahvilaatikoita, joiden päälle oli ripoteltu lehtisilppua. Sen sekaan sai piilotella nameja, joita koira päästettiin itsenäisesti haeskelemaan. Seuraavalla pisteellä truutattiin lihatahnaa tuolin jalkoihin ja alle yms. paikkoihin, joita koirat eivät välttämättä hoksaa muutoin tutkia. Kidalle ei tuntunut tahma maistuvan. Se kävi laiskasti nuolaisemassa helpot piilot puhtaiksi, mutta varsinaiseen etsimiseen sitä sai hiukan kannustaa. Viimeisenä Kida pääsi etsimään oikeaa purkkia jonosta, jossa vain yhdessä vaihtoehdoista oli haju. Tässä vaiheessa Kida oli ehkä jo hoksannut, mitä tehdään ja työskenteli rauhallisen miettiväisesti. Täysin oman luonteensa vastaisesti, mutta tässä kohtaa juoksuista ehkä oli hyötyäkin.

Seuraava etappi oli agility, mutta sitä ennen napattiin perhepotretteja ja ryhmäkuvia toisen hallin edustalla. Kida tapasi myös isänsä, Areksen, ensikertaa. Vähän nuorta jännitti alkuun, mutta kun Areksen omistaja tarjosi nameja ja koirat kerjäsivät niitä siinä rinnatusten, unohtui se jännittäminenkin.

Halliin oli rakennettu agilityrata, jota ei tietenkään vielä päästy suorittamaan. Kidan kanssa on tullut este vastaan tokossa, putkea ja keppejä harjoiteltiin sen ollessa pikkupentu. Este menikin todella hyvin. Kida innostui siitä aivan täysin ja tarjosi itse hyppyä. Sitten kokeiltiin pitkää, suoraa putkea, jonka kanssa tuli yllätys. Kida ei suostunut menemään sinne ollenkaan. Siis sama Kida, joka pentuna juoksenteli putken läpi aivan innoissaan ja jonka opetin yksin eli toisessa päässä ei edes ollut kukaan vastassa. Täytyi kääriä putki lyhyeksi ja koittaa uudelleen, mutta Kida ei siltikään halunnut mennä sisälle. Lopulta mun oli ryömittävä putkeen samalla kun apukäsi piti Kidaa putken toisella suulla. Kun saatiin Kida pari kertaa putken läpi, se innostui taas aivan totaalisesti. Se juoksi niin lyhyttä kuin pitkääkin putkea aivan hullunlailla kumpaankin suuntaan. Se ei olis halunnut lopettaa treenejä ollenkaan, niin kivaa sillä oli.

Kida sai tän jälkeen tauon, mutta mentiin vielä illan päätteeksi kokeilemaan rally-tokoa. Tutustuin ensin rataan itse ja sitten käytiin se Kidan kanssa kertaalleen läpi. Kida ei ole koskaan tehnyt rallya, mutta hienostihan se meni. Koira oli jo väsynyt, mikä helpotti sen ohjaamista ja tuntui, että se keskittyi paremmin. Ei ollut sitä hosumista ja hyörimistä, kun enimmät energiat oli jo jäänyt matkasta. Jos liikkeessä tuli joku virhe, suoritin sen siinä heti uudelleen. Maaliviivan ylityksen jälkeen sai junnu isot kiitokset ja ansaitun levon.

Sunnuntai
Toki Kida oli jo aamulla ennen seitsemää kiipeilemässä mun päällä ja ilmoittamassa, että jo saisi olla jotain tekemistä. Ei siis jälkeäkään siitä, että oltaisiin lauantaina jotain tehty. Pettymystä ei kuitenkaan toiselle tuotettu, sillä sunnuntaiksi oli vielä ohjelmassa jälki-treeni. Kidalle sekin oli täysin uusi laji, joten aloitettiin namiruudulla.

Kida oli ollut ehkä maailman rasittavin koko aamun, mutta kun se vihdoin pääsi ruudulle, se toimi täydellisesti. Nenä ei kertaakaan noussut maasta, vaikka ympärillä olikin välillä häiriötä. Se liikkui rauhallisesti ja loogisesti. Ihan yllätyin, kuinka se muuttui. Selkeästi joku työskentelymoodi meni päälle. Treenien vetäjäkin kehui Kidaa ja sanoi, että sen kanssa voisi ottaa jo ihan etenevääkin jälkeä, kun noin hyvin menee. Oman vuoron jälkeen suunnattiin kotimatkalle eikä jääty sen enempiä paikalle pyörimään.

Taas huomasi kuinka tuo vaan loistaa treeneissä. Se rakastaa oppia uutta ja ratkaista sen, miten saa palkkionsa milläkin kertaa. Toki juoksut olivat selkeästi läsnä ja esimerkiksi paikka-käskyn noudattaminen oli hyvin vaihtelevaa. Nenätyöskentelyä juoksut sen sijaan näyttivät edistävän, sillä se on Kidasta aiemmin ollut vähän tylsää. Mutta kaikinpuolin oli kyllä hauska viikonloppu, innolla odottelen seuraavaa leiriä!

Btw, tämä on se pentu, jonka olisin voinut valita Kidan sijaan pentulaatikosta. Itse en huomannut mitään luonteellista eroa pentujen välillä, joten valitsin sen, millä oli hassut pilkut naamassaan. Daisy ja Kida on edelleenkin luonteeltaan hyvin samankaltaiset ja tulivat leirillä oikein mallikkaasti toimeen. On hän  vaan kaunis <3