Lisää Kidasta

Hirveästi en ole kerinnyt Kidasta tänne kirjoittelemaan, vaikka tarkoitus oli taltioida suunnilleen kaikki sen pentuajasta... hupsista. Nyt on yhteistä taivalta takana kahdeksan kuukautta ja aletaan pikkuhiljaa tuntea toisemme vähän syvemmin. Oon saanut paremman käsityksen aussiesta rotuna ja Kidasta ihan yksilönä, mikä helpottaa tulevaisuuden hahmottelemista. Ajattelin tänään Kidan kymppikuukausisynttärien johdosta viimeistellä postauksen, jota joskus muinoin aloittelin, ja esitellä Kidaa hieman paremmin sekä avata meidän tulevaisuudensuunnitelmia.

Ylempi 4kk, alempi 6kk

No ensinnäkin, kuka on Kida, mistä se tuli ja miksi. Kida on tällä hetkellä kymmenen kuukauden ikäinen australianpaimenkoiratyttönen, joka päätyi mulle tavallaan hyvin harkitusti ja tavallaan aivan puun takaa. Se on älyttömän aktiivinen ja kekseliäs, mutta vastapainoksi siltä puuttuu maalaisjärkeä. Se on aina siellä, missä tapahtuu ja mitä vaarallisempaa, sen parempi. Se on ujohko, mutta rakastaa silti kaikkia ja kaikkea. 

Hiisi on saattanut tartuttaa siihen pientä varovaisuutta vieraita koiria kohtaan, mutta reaktio riippuu täysin tilanteesta ja toisesta koirasta. Esimerkiksi juuri tavattiin ennestään vierasta aussienarttua ja irti päästyään, koirat lähtivät samantien leikkiin eivätkä vaivautuneet edes erikseen tutustumaan. Kida käyttäytyi kuin olisi tuntenut toisen aina. Jotkut koirat taas saavat tuon hakeutumaan auton alle piiloon, pörhistämään karvojaan tai matelemaan maatapitkin. Onpa se joitakin juossut paniikissa karkuunkin, vaikka toinen ei ole millään tavalla ollut uhkaava. Harvemmin se kuitenkaan ihan oikeasti pelkää ja alkujännitys menee minuutin sisällä ohitse. Ihmiset on yleisesti tosi ihania ja tuo on änkemässä mahdollisimman lähelle vaikkakaan ei nykyisin enää niin innokkaasti kuin pikkupentuna. Tällä hetkellä Kida katselee hiukan ennen kuin ryntää tervehtimään. Tutut sen sijaan saavat innoissaan vikisevän otuksen syliinsä vaikka väkisin. 

Kida on hyvin nopea oppimaan, se haluaa olla aina lähellä ja nauttii yhdessätekemisestä. Irtoaa kuitenkin esim. haussa tosi hyvin. Joskus uskonpuute yllättää, eikä se tahdo lähteä tarpeeksi kauas. Pääasiassa kuitenkin maalimiehen luo on niin kova hinku, että minä unohdun hetkeksi. Kida on myös hyvin ilmeikäs ja varsinkin pentuna se tykkäsi jutella paljon. Kun sille puhui, se vastaili mitä mielenkiintoisimmilla äänillä. 

Paimennusviettiä löytyy hivenen ja tarkoitus olisi joskus käydä herättelemässä sitä lampailla. Tätä piirrettä ei kuitenkaan kovin usein arjessa huomaa. Ainakaan minä, kun ei ole silmä vielä harjaantunut sellaista merkille laittamaan. Lenkeillä Kida kulkee pääasiassa kärjessä eikä ole tähän mennessä edes mitään tuijotellut. Kerran se tosin yritti paimentaa kärpästä ja jäi sitä toljottamaan, kun se sattui seinälle istahtamaan. 

Treeneissä tuo on parhaimmillaan, mutta kyllä se kotonakin osaa rauhoittua yllättävän hyvin. Ihan kamalaa tuhoa se ei ole vielä tehnyt ja sisäsiistiksikin oppi nopeaan. Se tykkää kovasti järsiä, joten luut ja purulelut on kovassa käytössä. Kämpän lattioilla lojuu aina vähintään pari sallittua pureskelunkohdetta ja Kida hyödyntää ne hyvin. Silloin tällöin yksinollessa pureskelee jotain muutakin. Viimeisin oli mun puinen hiusharja, joka oli pilkottu osiin. Myös kengännauhat ja takkien kiristyskuminauhat kelpaa. Nenäliinat silputaan myös, jos niitä jostain tassuihinsa saa. Joskus pienenpänä se kävi mun yhden huonekasvin (ei ole koiralle myrkyllinen) kimppuun. Kasvi sai olla rauhassa, kunnes lehdet kasvoivat liian pitkiksi, minkä jälkeen joku kävi sen aina trimmaamassa... Uudessa kämpässä kukka on saanut elellä rauhassa pitkine lehtineenkin.

Kida tuli minulle kankaanpääläiseltä kasvattajalta, jolle tämä oli toinen aussiepentue nimellä Helmivuoren. Olin jo pitkään suunnitellut tulevaa koiraani. Jo ennen Hiisiä harkitsin jotain "kunnon harrastuskoiraa", ts. paimenta. En kuitenkaan vielä silloin uskaltanut sellaista hankkia, kun en ollut varma jaksaisinko tarjota sille tarpeeksi tekemistä. Haaveet monipuolisesta harrastuskoirasta jatkuivat, etenkin kun Hiisi ei hermorakenteeltaan oikein tavoitteelliseen harrastamiseen sovellu. Kidan kasvattaja on minulle tuttu ja hän oli suositellut austraalianpaimenkoiraa mulle jo useenpaan otteeseen. Rotu ei kuitenkaan minua juuri innostanut, lähinnä ulkonäkönsä puolesta. 

Alkukeväästä 2017 päätin, että koira tulee ja rupesin rauhassa etsimään sopivaa rotua, kasvattajaa ja yhdistelmää. Olin yhteydessä useampaan kasvattajaan ja kyselin pentua lopulta kahdesta rodusta. Sopivaa kasvattajaa vaan ei tuntunut löytyvän eikä mikään yhdistelmistäkään ollut mitenkään erityisen kiinnostava. Jatkoin etsimistä ja kyselin jopa Kidan kasvattajalta pentua, vaikkei rotu kuulunutkaan suosikkeihini. Kidan äidin olen tuntenut pennusta asti ja se on minusta ollut aina todella nätti ulkonäöltään ja hyvä harrastuskaveri. Isänkin kuvaus vaikutti lupaavalta, vaikken koiraa henk. koht. tuntenut. Tämä oli joskus tammikuussa, joten luonnollisesti pennut olivat kaikki jo varattu. Hieman ennen luovutusikää kasvattaja oli minuun yhteydessä, oli tullut pari peruutusta. Ja niin sieltä sitten valikoitui minulle pentu numero kuusi ja se muutti laumamme jatkeeksi viikko tämän jälkeen. Ja minusta tuli aussien omistaja, vaikken olisi koskaan kuvitellut näin tapahtuvan.

Nämä kaksi kuvaa on ottanut Sari Kariluoto

Harrastuskoiraa siis hain ja sellaisen kyllä sainkin. Heti ensimmäisistä päivistä saakka Kida tarvitsi itselleen aivopähkinöitä ja tekemistä. Muutaman kuukauden ikäisenä se oli jo ensimmäisissä hakutreeneissä makkararinkiä kiertämässä ja ensimmäisen kesänsä se leikki vesipelastajaa. Käytiin pentutreeneissä ja treenattiin myös kotona. Syksy on ollut sen verran kiireisempää, että harmiksi on jäänyt treenit aivan marginaalisiksi. Eli ollaan harjoiteltu rauhottumaan kotona ja opeteltu, että aina ei ole tekemistä ja se on ihan ok. Pikku-Kida ei olisi selviytynyt, mutta Teini-Kida on käyttäytynyt yllättävän hyvin. Kutkuttaisi kovasti agility-, rally-toko - ja toko- treenit, mutta oma aika ja jaksaminen ovat vähän kortilla. Kyttäilen kuitenkin uuden treeniseuran kalenteria ja sormet ristissä toivon, että me saataisiin paikka jostain porukasta.

Viimeisenä sitten tavoitteet. Ihan ensimmäiseksi päässä pyörii agility. Se täytyy päästä aloittamaan! Ja virallisiin kisoihinkin haluaisin Kidan kanssa päästä. Toki jossain tässä välissä täytyisi käydä luustokuvat nappaamassa. Tokoonkin tykästyin nyt Hiisin kanssa, ehkä sitä myös Kidalle. Ja vepe jatkuu tietenkin taas kesällä. Jos hyvin käy, niin sovekin suoritetaan alta pois. Vaikka ollaan hakua treenattu ahkerasti, siinä kisaaminen ei kiinnosta. Haluaisin kuitenkin pistää taidot hyötykäyttöön ja toivon mukaan joskus ollaan mukana pelastuskoiratoiminnassa. Näyttelyihinkin pitäisi päästä ja hakea joku siedettävä tulos. Olisi kiva saada Kidalle joku valioarvo ja tutustua tähänkin hulluun puoleen koiraharrastuksessa. Aavistuksen tarkempia tavoitteita alan laatia sitten, kun päästään oikeasti eteenpäin treeneissä. Oon itse hyvin hidas etenemään ja koira on vielä kovin nuori, meillä ei oo mikään kiire.