Tokon kisatreenit

(Postailen tässä pois luonnoksissa lojuneita raapustuksia. Tämä on loppukesältä. Harmittaa, kun en saanut treeneistä videomateriaalia tai edes kuvia. Pari kuvituskuvaa sitten.)


Osallistuttiin Hiisin kanssa vihdoin kokeenomaisiin treeneihin, joita oon kärkkynyt edellisen tokokurssimme jälkeen. Halusin päästä kokeilemaan, olisiko meistä ikinä osallistumaan kokeisiin ja nyt saatiin vastaus siihenkin. Olen kirjoitellut, etten halua kiusata koiraa kisatilanteilla, koska Hiisi nyt on semmonen stressaaja. Se on kuitenkin kehittynyt niin hurjasti sosiaalisellakin puolella, etten pidä enää yhtään mahdottomana joskus osallistua alokasluokan kokeisiin. Tän tyyppisissä treeneissä voitaisiin ainakin useammin käydä, koska kotioloissa en enää keksi, miten voitaisiin suorituksia parantaa. Se nimittäin osaa kaiken alokasluokkaan vaaditun ja ylitse. Ongelma tulee, kun ollaan vieraalla kentällä, jossa on paljon sellaisia ihmisiä ja koiria, joita Hiisi ei oo tavannut.

Alku vaikutti huonolta ja mietin, että pitäisikö vaan suosiolla lähteä kotiin. Hiisillä oli päällä tuttu  apua-täällä-on-muitakin -vaihde ja uskoin sen pilaavan koko jutun. Käytiin kävelemässä ja tein pieniä harjotuksia yrittäen saada koiran keskittymään muhun ja tekemiseen ennen paikkamakuuta. Melkein onnistuttiin ja se odotteli nätissä perusasennossa meidän vuoroa mennä tervehtimään tuomaria. Oltiin viimesiä ja Hiisi sai hyvän näköyhteyden kaikkiin muihin osallistujiin. Se ei meinannut pysyä paikalla tuomarin luona vaan hyöri ja pyöri yrittäen nähdä kentälle muodostuneen rivin. Itse suoritus meni aluksi ihan hyvin. Sitten Hiisi alkoi tuijottaa sivulleen. En tiedä, päästikö vieressä ollut koira jonkun äänen vai mitä tapahtui. Huomasin, kun Hiisin vatsa alko irrota maasta. Ja sitten se nousi seisomaan, kuten pelkäsinkin. Onneksi ei liikkunut muuten. Hiukan ketutti, koska sekunnin päästä tuli minuutti täyteen ja sai palata koiran luo. Hiisi myös ennakoi sivulle istumisen. En tiedä, miksi liike tällä kertaa oli niin hankala. Rauhallisessa tilanteessa Hiisi pystyy makaamaan käskyn alla vaikka kuinka pitkään ja pitää muhun kontaktia. Treeneissäkin ollaan otettu tätä ryhmässä aivan samalla tavoin. Aikaisemmin se ei ole huomioinut vieressään makaavia ollenkaan. Nyt sillä vaan oli ihan väärä mielentila tähän hommaan.

Kun hain Hiisin tekemään loput liikkeet, oli se jo paremmassa vireessä. Ensimmäisenä oli seuraamista ja sen tuo kyllä teki hyvin. Palkkasin muutaman kerran välissä, mutta tässäkin kävi niin, että juuri ennen kuin liike päättyi, Hiisin keskittyminen herpaantui ja se jäi haistelemaan jotain, jolloin täytyi pyytää sitä uudelleen seuraamaan. Tämä liike vaatii ehdottomasti hiomista niin, että Hiisi jaksaisi seurata ilman palkkiota pidempään ja että se onnistuisi kiinnostavien hajujenkin ympäröimänä missä tahansa.

Sitten oli luoksetulo ja tämän Hiisi kyllä taitoi. Se yllätti ja juoksi niin lujaa, kun  sen kintuilla pääsi (mikä on aika tosi lujaa) eikä pystynyt pysähtymään mun kohdalla, vaan meni hiukan ohi ennen kuin pääsi kääntymään sivulle perusasentoon. Tuomarikin naurahti, onnistuttiin yllättämään.

Liikkeestä maahan onnistu mun mielestä tosi hyvin. Hiisi meni maate yhdestä käskystä eikä aikaillut. Tämän jälkeen taisi olla noutoesineen pitäminen, minkä jo tiesin epäonnistuvan. Turhauttavaa, kun kehityttiin siinä niin paljon, mutta nyt Hiisi on jostain syystä alkanut taas sylkeä kapulaa suustaan. Muutaman yrityksen jälkeen Hiisi piti kapulaa tarpeeksi kauan ja saatiin onnistunut suoritus.

Viimeisenä oli este. Tämä on Hiisin toinen lemppari ja yllätyin kovasti, kun koira kiersikin esteen. Otettiin uusi yritys ja käytin "sivulle" -käskyn sijasta "hyppää"-käskyä, jolloin koira toimi toivotusti.

Tultiin siis siihen lopputulokseen, että paljon vaaditaan vielä treeniä juuri tuollaisissa erilaisissa tilanteissa. Liikkeitä pitää vielä varmistella. Palautteena saatiin, että ainut, mitä tarvitaan, on muutaman liikkeen viilausta ja mulle rohkeutta pitää koiraa vapaana. Hiisi siis tosiaan oli liinassa suoritusten ajan, paitsi estehypyssä, jonka aikana se oli kokonaan vapaana. En vain luottanut tarpeeksi, etteikö se olisi lähtenyt juoksemaan ympäri kenttää ihan hulluna. Tuskin olisi, mutta silti.