Tälle vuodelle ei blogin puolelta löydykään mitään tavoitteita. Eikä meillä oikeastaan mitään kummempia suunnitelmia vuosi sitten ollutkaan. Olin kirjoittanut ylös jotain siitä, kuinka Pandan lihaskuntoa pitäisi edelleen pitää yllä ja sille täytyisi päivittäin keksiä jotain pikkupuuhaa, jotta se pysyisi virkeänä. Toivoin sille tervettä ja helppoa vuotta. No, siinä ei sitten aivan niin käynyt. Lihaskunto romahti meidän (lähinnä mun perheen) panostuksesta huolimatta ja meidän oli pakko päästää siitä irti. Ja parempi näin, vaikka se kuinka pahalta tuntuikin.
Hiisin kanssa olin päättänyt hioa alokastokon valmiiksi ja lisätä harrastuksia. Myös kunnonkohotus oli suunnitelmissa. Toki sillekin halusin terveän vuoden ja paljon kivaa puuhaa. Keväistä kennelyskää lukuunottamatta vuosi sujuikin ilman loukkaantumisia tai muita vastaavia ongelmia. Käytiin keväällä ohjatuissa tokotreeneissä sekä kahdestaan hallilla. Myös parit agitreenit otettiin keväällä itsekseen.
Kesällä käytiin vepessä. Alunperinhän mun oli tarkoitus treenata vain Hiisin kanssa, mutta osoittautui hankalaksi, kun koiraa ei voinut päästää irti ja täytyi aina olla joku tuttu tyyppi mukana. Hiisi kun ei kestänyt, että vieras ihminen pitää sitä haliotteessa. Eihän se edes suostunut menemään veneeseen, jos siellä ei ollut tuttua ihmistä vastassa. Loppukesän treeneissä se sai olla vapaana ja rentoutui jo hieman paremmin vieraista ihmisistä huolimatta.
 |
| Kuva: Helena Peltonen (minä suttasin kasvot kuvasta) |
Syksyllä se pääsi useampaan otteeseen juoksemaan metsään vapaana. Ihan metsästysreissuille isäni kanssa sekä rennoille metsälenkeille mun ja mahdollisten koirakavereiden seurassa. Joten kaipa se kuntokin siitä koheni? Ainakin kesäksi saatiin ylimääräinen rasvakerros sulamaan. Nyt täytyisi vielä jostain saada vähän lihasta.
Kidalle mulla ei myöskään ollut ensimmäiseksi vuodeksi juuri suunnitelmia. Toki peruskoulutus ja sen sellainen, mutta mitään varsinaisia tavotteita ei ollut. Keväällä käytiin pentutreeneissä, jotka meni ihan hyvin ja olivat
erityisesti mulle hyödyllisiä. Siellä kun sai paljon vinkkejä kokeneilta
paimenkoiraihmisiltä tällaisen koiran kanssa toimimiseen. Lisäksi päädyttiin heti penturokotusten jälkeen hakutreeneihin, jotka pitivät sisällä alkuun vain makkararinkiä. Pääasiassa itse koitin saada kiinni tuosta uudesta harrastuksesta.
Kesällä alkoi haun alkeiskurssi, jossa myös käytiin ja siitä jatkettiin vakiryhmään. Itsellä on vielä paljon opittavaa ja veikkaan, että Kida olisi jo vaikka kuinka pitkällä osaavan ohjaajan kanssa. Se oppi supernopeaan etsimään ukkoja. Takapakkia tuli tuossa syksyllä, kun sen innostus lopahti. Tai ehkä lähinnä usko itseensä. Siitä oli tullut vähän huolimaton ja se painoi vain täyttä vauhtia eteenpäin silmillään etsien. Kun ukkoa ei löytynyt heti, alkoi seuraavissa treeneissä ilmetä sitä, ettei se tahtonut enää lähteä kovinkaan kauas. Se juoksi joitakin kymmeniä metrejä ja palasi sitten takaisin ilmoittamaan, ettei tuolla nyt mitään ole. Viimeiset pari treenikertaa otettiin sitten paljon pakenevia ja pyysin helppoja piiloja muutenkin, että saataisiin taas innostus palaamaan. Ja viimeiset treenit olivatkin menestys.
Kesään kuului Kidankin kohdalla vepe ja se onnistui sielläkin yllättämään taitavuudellaan. Hurahdettiin molemmat lajiin. Syksymmällä otettiin parit jäljet ja todettiin, että siinäkin olisi hieno harrastus. Täytyisi vain itse saada aikaiseksi tehdä niitä jälkiä... Ollaan myös pareissa rally-toko treeneissä käyty ja harkittu myös sen lajin aktiivisempaa harrastamista. Multa löytyy kotoa kylttejä, mutta nekin on tähän asti vain pölyttynyt kaapissa. Ehkäpä ne ensi vuonna jaksaisi kaivaa esiin.
Kidan vuosi oli varsin hyvä terveydelliseltäkin kannalta. Kennelyskän se kävi läpi keväällä, sillä se oli varsin mieto onneksi. Lisäksi sillä oli niitä mystisiä silmäongelmia, joiden syytä ei saatu selville, mutta sitä itseään ne eivät tuntuneet haittaavan ollenkaan. Ainut varsinainen riesa on ollut sopivan ruuan löytäminen. Ollaan käyty läpi useita merkkejä ja erilaisia laatuja, mutta jokaisen kanssa on ollut jotain ongelmaa. Yhdestä Kida sai allergisen reaktion: korvat ja silmät kutisivat, mutta muuten ongelmat on näkyneet ulosteessa ja laihtumisena. Nyt on kokeilussa Profinen Kana & Peruna ja ainakin toistaiseksi se on vaikuttanut sopivan. Sitä ei kuitenkaan olla popsittu kuin vajaa viikko, joten vielä on ehkä turhan aikaista sanoa mitään.
Sitten ihan lyhyesti jotain vuodelle 2019:
Hiisi
CANICROSS
- Treenit taas käyntiin
- veto ja juoksu kuntoon
- kaikki tarvittavat käskyt haltuun
- matkatavoitteet 5km -> 10km
TOKO
- alokasluokan liikkeet varmoiksi
- uusien liikkeiden opettelua
- avoimen liikkeet
MUUT
- lihaskunnon kasvatus
- enemmän jälkitreeniä
- kesällä mahdollisesti vepeä
- nouto!
Kida
VEPE
- treenit jatkuu
- leirille?
- sove-koe
RALLY-TOKO
- treenipaikka? ainakin kotona treenailua
- ALO-kokeisiin
AGILITY
- treenipaikka ja treenit käyntiin
MUUT
- näyttelyt?
- tokoa?
- haku-treenit jatkuu
- enemmän jälkitreenejä
- kuvat viimeistään kun 2-vuotias
- perusjutut haltuun: remmikäytös, eroahdistus, rauhoittuminen
- paimentamaan?
Tietysti ja ensisijaisesti myös toivon molemmille tervettä ja kivaa vuotta. Haluaisin viettää niiden kanssa mahdollisimman paljon aikaa yhdessä puuhaillen. Haluaisin kehittää taas itseäni kouluttajana ja uppoutua aavistuksen syvemmälle tähän koiraharrastuksen maailmaan.
Kommentit
Lähetä kommentti