Ulkokoirat

Ulkokoira. Tuo sana varmasti herättää vähintäänkin kaksijakoisia mielipiteitä. Ne pahamaineiset metsästysrakit remmeissään haukkumassa pihoilla. Hatarat kopit ja jäätyneet vesikipot. Vaiko uljaat huskyt lumeen käpertyneinä? Sinne se koira kuuluu, ulos. Tai olisiko sen paikka kuitenkin sisällä muun lauman kanssa? Onko asiaa edes ajateltu?

Ulkokoiran pitoa voidaan perustella milloin milläkin syyllä. Joko koirat tykkäävät olla ulkona, eivätkä sisälle tulisi kirveelläkään, tai sitten se omistaja on päättänyt että koiran paikka on siellä, ei sisällä. Tai sitten perheessä on ehkä allergiaa, eikä lemmikkiä voida sisälle edes ottaa. Ja no, asuvathan ne sudetkin ulkosalla, miksi koiriakaan sisälle taloihin pitäisi pakottaa, kun luonnostaan eläisivät tähtitaivaan alla ja nukkuisivat korkeintaan luolissa.

Ulkokoirista löytyy hyvin paljon negatiivisia ajatuksia ja mielikuvia, varmasti myös ihan tosielämän esimerkkejä, mikä kaikki voi mennä pieleen. Mutta onko se todella huono vaihtoehto vai ovatko huonot kokemukset ja erityisesti ennakkoluulot vain pilanneet ulkokoirien maineen? Maailmassa on kuitenkin monia rotuja, jotka selviävät vallan mainiosti Suomen säissä ulkona. Kun katselee sellaisia rotuja kävelemässä kaduilla toppamanttelit ja töppöset päällä, niin alkaa miettiä, että voisikohan kuitenkin olla, että ihmiset ajattelevat koiriaan hieman liikaa itsensä kaltaisina.

Mitä sanoo laki? 

 

Yleisesti seura- ja harrastuseläinten ulkotarhasta sanotaan lyhennetysti näin:

"Ulkotarhan maaston, kasvillisuuden ja maapohjan on oltava eläinlajille sopivia. Pohjan on oltava sellainen, että se voidaan pitää kuivana. Tarha ei saa olla liukas siten, että siitä aiheutuu eläimelle vahingoittumisen vaaraa.

Ulkotarhan on oltava riittävän tilava. Ympäristön on oltava riittävän rauhallinen ja meluton. Ulkotarhaan johtavien kulkuteiden on oltava eläimelle turvallisia.

Aidan on oltava eläimelle turvallinen ja eläinlajille sopivasta materiaalista valmistettu."

Entäpä millaisia koiria voi ylipäänsä pitää ulkokoirina:

"Ulkona saa ympärivuotisesti pitää vain sellaisia koirarotuja, jotka soveltuvat jatkuvaan ulkona olemiseen."

Ulkona muutoin kuin tilapäisesti pidettävät koirat, ts. ulkokoirat: 

"Ulkona muutoin kuin tilapäisesti pidettävällä koiralla sekä koiratarhassa pidettävällä koiralla on oltava mahdollisuus päästä asianmukaiseen koppiin tai muuhun tarkoituksenmukaiseen lepopaikkaan, jossa sillä on riittävä suoja sääoloja vastaan. Koiratarhan koossa on otettava huomioon koiran tai koirien rotu, koko ja lukumäärä.

Ulkona yhteen paikkaan kytkettynä pidettävällä koiralla on oltava liikkumatilaa vähintään 40 neliömetriä. Koiran kytkin ei saa päästä kiertymään puun, tolpan eikä muun vastaavan esteen ympärille. Kaulapannan on oltava riittävän leveä ja ympärysmitaltaan säädettävissä. Kaulapanta ei saa olla metallinen eikä kuristava."

 Entäpä koirankoppi/muu säänsuoja, johon siis ulkokoiralla täytyy olla mahdollisuus:

"Koirankopin tai muun sitä vastaavan säänsuojan on oltava kooltaan, rakenteiltaan ja varustukseltaan koiralle sopiva. Seinien, katon ja lattian on oltava tiiviitä ja tarvittaessa lämpöeristettyjä. Pohjan on oltava irti maanpinnasta. Lämpötilan ja ilmanlaadun on oltava koiralle sopivia.

Kulkuaukon on oltava sellainen, että koiralle ei aiheudu vahingoittumisen vaaraa. Kulkuaukko on tarvittaessa varustettava sopivalla läpällä. Lattia on pidettävä puhtaana ja kuivana. Koiralla on oltava käytössään makuualusta."

Lähde: FINLEX (tekstiä lyhennetty)

 

Entä minä?

 

Mulla itellä on ollut niin ulko- kuin sisäkoiriakin, ja sanoisin tämänkin asian olevan paljon koira- ja tilannekohtaista.

Ihan selviä eroja olen huomannut mm. sisä- ja ulkokoirien koulutuksessa ja kasvatuksessa. Ja nyt en tarkota näiden määrää tai laatua, vaan sitä, kuinka helppoa/vaikeaa se on. Mielestäni sisäkoiralle on ollut huomattavasti helpompi opettaa perusarjen asioita, koska siinähän se pyörii jatkuvasti mukana. Ulkokoiran luo taas on vartavasten mentävä, jotta sille voisi jotain opettaa. Ulkokoiran kanssa ei myöskään voi viettää aikaa jatkuvasti, vaan aina tulee se tilanne, kun se suljetaan tarhaan tai kytketään ketjuun, kun mennään tekemään muuta.
Lenkille, ainakin mun tapauksessa, tulee lähdettyä useammin sisäkoiran kanssa. Mielestäni oon myös pystynyt luomaan paljon paremman suhteen sisällä asuviin koiriin, kuin ulkokoiriin.

Ulkokoiran vesi on vaihdettava etenkin talvella muutaman tunnin välein, ehkä useamminkin; häkki on siivottava ulosteista ja muusta ihanasta; vahinkotiineyden riski on mahdollisesti suurempi; kytketty koira voi sotkeutua naruun ja vahingoittaa itseään eikä mikään poista sitä tosiasiaa, että tämä ratkaisu eristää laumaeläimen sen muusta laumasta. Huonoja puolia kyllä löytyy.

Mutta toisaalta, niin löytyy hyviäkin. Ulkokoira saa kuitenkin olla ulkona, mikä on useimmille mun tapaamille koirille mieluisinta. Varsinaisesti lenkeille ei tarvitse lähteä, sillä koira voi hoitaa tarpeensa milloin haluaa. Mutta silloin täytyy erikseen järjestää liikuntaa ja mahdollisuuksia hajujen tutkimiseen. Pelkästään häkissä tai narussa ei koiraa voi pitää.

Omasta mielestäni tarha on paras vaihtoehto. Narut koira voi purra poikki tai se voi sotkeutua niihin ja vahingoittaa itseään pahastikin. Tarhassa koiran ei tarvitse pitää pantaa, eikä se ole kytkettynä mihinkään, vaan voi liikkua vapaasti. Lisäksi tarha suojaa paremmin mahdollisilta irtokoirilta, vaikkei se täydellinen olekaan.

En siis näe ulkokoirien pidossa mitään vikaa, mikäli koiran olot on järjestetty asiallisiksi. Ei siinä ole mitään järkeä pitää sisällä sellaista koiraa, jolla löytyy turkkia niin, että se selviäisi ulkonakin ja sisälläolo on sille selvästi tukalaa. Kuitenkin, itse ensisijaisesti pyrin tulevaisuudessa kallistumaan sisäkoirien puolelle. Kyllä koiran paikka on siellä, missä muukin lauma asuu. Ja luulisimpa, ettei hirveän moni suomalainen koiranomistaja asustele kopissa ulkona. Hehheh.