Kuvittelisin rentoutumisen olevan varsin ajankohtainen aihe juuri tähän aikaan vuodesta, kun kaikki on hektisimmillään ja takana on ehkä raskain syksy ikinä. Meidän tapauksessa kuitenkin vain mun osalla, ei niin koirien.
Mielestäni rentoutuminen aliarvioidaan roimasti. On aivan liian helppoa vain mennä ja tehdä ajatellen, että lepää sitten myöhemmin. "Kyllä koira kestää kisakauden, pidetään taukoa sitten kun saadaan se ykkönen." Lepääminen ja rentoutuminen rinnastetaan laiskuuteen ja aikaansaamattomuuteen, vaikka se on olennainen osa oppimisprosessia ja yleistä jaksamista.
Pentujen koulutuksessa painotetaan yleensä sitä, että treenit on pidettävä lyhyinä, ettei nuorta koiraa saa rasittaa liikaa. Miksi vanhemman kanssa olisi toisin? Toki iän myötä kestävyyskin lisääntyy, koira pystyy keskittymään pidempään ja sietää suurempaa rasitusta. En vain ymmärrä, miksi pitäisi mennä ihan äärirajoille. Monet koirat ovat ylivuotavaisen palvelualttiita ja tekevät valittamatta, mitä ohjaaja niiltä ikinä keksii vaatiakaan. Sellaisen koiran kanssa saattaa olla hankalaa huomata väsymystä ajoissa. Ne haluavat miellyttää omalla kustannuksellaan ja ovat mestareita peittämään kipeät lihakset ja väsymyksen.
Olen opiskellut syksyn yhdessä ihmisten kanssa, jotka pyrkivät kuka minnekin lääkikseen. Täällä on tullut vastaan luonteeltaan perfektionisteja, jotka eivät voi olla lukematta edes yhtä iltaa. Halu toteuttaa unelmansa on niin kova, että siihen pistetään kaikki, mitä on antaa ja ylitse. Eikä siinä ole tietenkään mitään pahaa. Pitäisi vain muistaa antaa itselleen myös niitä taukoja. Ei se maaninen lukeminenkaan johda tuloksiin, jos aivot ovat väsyneet ja haluttomat vastaanottamaan uutta tietoa. Tällaisia ihmisiä löytyy myös koiraharrastuspuolelta. Tulokset ovat se ykkösjuttu, mikään vähempi kuin kulta ei kelpaa. Mikäs siinä, jos siitä oikeasti pitää, mutta omaa kilpakaveria ei saa unohtaa.
Oma kokemukseni kertoo, että tauot tekevät hyvää. Enkä puhu mistään puolen tunnin breikistä treenisettien välissä vaan oikeesti useamman päivän tai jopa viikon tauosta. Hiisin kanssa ollaan selätetty monta pientä häikkää tokojutuissa niin, että kun ollaan aikamme niitä tuloksetta väännetty, jätetään koko laji syrjään. Jotenkin maagisesti, kun palataan asiaan uudelleen, molemmilla on ihan eri energiat ja asiat rullaa kuin niissä ei olisi koskaan mitään ongelmaa ollutkaan. Ei tämä tietysti päde kaikkeen, mutta joitakin asioita on hyvä jättää hautumaan ja palata niihin myöhemmin uudelleen. Pieniä taukoja kannattaa viljellä pitkin päivää, mutta joskus saa ottaa isommankin loman aivan hyvällä omallatunnolla.
Kommentit
Lähetä kommentti