Jälleen keskustelu Instagramin puolella sai aikaan sellaisen ajatusten vyöryn, että päädyin tänne suuremman tekstikentän pariin. Kyselin, millaisia epäilyksiä, huolenaiheita tai kysymyksiä meidän seuraajilla on kommunikaationappeja koskien. Siitä päästiin aiheeseen, "puhuvatko" koirat oikeasti vai yhdistelevätkö ihmiset koirien käyttämät sanat niin, että saavat niistä järkeviä pyyntöjä ja keskusteluja.
Mielestäni oli mahtavaa, että tämä tuli esille, sillä haluan kaiken hehkutuksen keskellä huomioida myös puhuviin koiriin kohdistuvat vasta-argumentit tieteellisen näytön vielä uupuessa. Päätin kirjoittaa aiheesta pidemmin, sillä en halua omilla Instagram-postauksilla tai
blogiteksteillä johtaa ketään harhaan tai levittää virheellistä tietoa.
Haluan olla avoin tavastani opettaa, havainnoistani ja Kidan
painalluksista. Siksi koen tärkeäksi huomioida myös argumentit nappeja
vastaan. Mielellään pohdin tätä aihetta vähän perusteellisemmin ja muidenkin argumentit puolesta ja vastaan ovat tervetulleita.
 |
Kuva: @stm_vaatainen
|
Tutkimustiedon puute
Tällä hetkellä koiran kykyvystä ymmärtää ja käyttää ihmisten kieltä painikkeiden avulla ei ole vielä valmiita tutkimuksia. Tämä tarkoittaa sitä, ettei koirien napeilla kommunikoinnilla ole tieteellistä pohjaa. Vaikka videot tai oman koiran käytös vaikuttaisivat hyvinkin vakuuttavilta, ei voida tietää, ymmärtääkö koira oikeasti näiden päälle ilman, että tiettyjä seikkoja on otettu huomioon. Toki, mielestäni ei myöskään voida sanoa, että se olisi mahdotonta ellei sitä mahdottomaksi ole todistettu.
Miksi tutkimustietoa tarvitaan, jos selkeästi näkee koiran käyttävän
nappeja oikeassa kontekstissa? Yksi esimerkki, jota olen nähnyt käytettävän tässä kohtaa, on Clever Hans.
Lyhyesti kyseessä on hevonen, joka osasi laskea. Sille annettiin jokin
matemaattinen laskutoimitus ja vastauksen se koputteli kaviolla maahan.
Tätä ihmehevosta lähdettiin tutkimaan ja lopulta selvisi, että kun Hans
ei
nähnyt ihmistä, se ei pystynytkään enää laskemaan. Hevonen oli siis
tulkinnut ihmisten tahattomia eleitä ja osannut näin laskea laskuja
oikein. Tämä on hyvä esimerkki
siitä, ettei kaikki ole sitä, miltä se näyttää. Mutta toisaalta myös siitä, että vaikka tutkimus ei osoittanut tuota mullistavaa taitoa todeksi, paljasti se jotain muuta hienoa hevosen ominaisuuksista.
Tutkimustuloksilla ei välttämättä ole tavalliselle koiranomistajalle mitään väliä. Tämä voi tuloksista riippumatta nauttia nappien kanssa kommunikoinnista koiransa kanssa. Suuremmassa mittakaavassa tutkimustulokset ovat kuitenkin erittäin tärkeitä. Ne voivat avata uusia ulottuvuuksia koirien ja niiden kykyjen ymmärrykseen.
Videot
Videoilla jotkin koirat näyttävät käyvän hämmästyttäviä keskusteluja omistajiensa kanssa. Miten näihin nyt sitten pitäisi suhtautua? Ovatko tilanteet lavastettuja?
Mielestäni videoista kannattaa lähinnä vain nauttia eikä niitä pidä ottaa liian tosissaan. Ulkopuolisena on hankala saada kunnolla videon kontekstista kiinni, kun kaikki riippuu siitä, mitä videon postannut ihminen haluaa näyttää ja miten. Hyvä on tehdä pieni katsaus saatetekstiin ja katsoa video tarkasti kiinnittäen huomiota videolla näkyviin eläimiin/ihmisiin. Kertooko julkaisija avoimesti tilanteesta ja erottelee omat näkemyksensä faktoista vai onko videon kenties tarkoitus olla huumorimielinen? Millä mielin videon julkaisija siihen suhtautuu? Jos ihminen näkyy tai kuuluu videolla, miten tämä toimii ja mahdollisesti vaikuttaa koiran käytökseen? Millainen on koiran elekieli?
Luin tätä tekstiä varten joitakin artikkeleita, jotka kritisoivat tai
täysin tyrmäsivät napeilla puhuvat koirat ja yksi niistä oli The Rewired Soulin teksti Debunking the Viral Talking Dog of Tik Tok. Kirjoittaja huomauttaa, etteivät videoiden katsojat näe koiran jokaista painallusta
eivätkä näin esimerkiksi tiedä, käyttääkö koira sanoja usein
epäloogisesti ja tällä kertaa vain sattui valitsemaan oikeat sanat. Tämä on totta. Videot ovat ihmisen valitsemia "parhaita
paloja". Katsoja ei näe tilannetta videon ulkopuolella, sen kuvaamista
ennen tai sen jälkeen. Julkaisuun päätyvät ne klipit, joissa koira sanoo jotain, mikä on ymmärrettävissä ja josta voidaan vääntää sopiva kohtaus jaettavaksi muille. Harvempi video esittelee niitä hetkiä, kun koira sanoo jotain satunnaista.
Puhuvien koirien yleistyttyä on ilmaantunut paljon sellaisia videoita, joissa koira painaa nappeja joihin on nauhoitettu hauskoja tai tilanteeseen sopivia sanoja tai fraaseja. Näissä tapauksissa ei olla kiinnostuneita käyttämään nappeja koiran
kommunikaatiovälineinä vaan enemmänkin temppuina. Muutenhan niissä ei ole
mitään vikaa (mikäli se on koiralle mukavaa puuhaa), videot vain syövät uskottavuutta niiltä, joissa koira kommunikoi napeilla. Eduksi meille, jotka yritämme opettaa koiraa käyttämään nappeja kommunikointiin ja jotka haluamme tutkia asiaa syvemmin, olisi jos nämä videot osattaisiin erottaa toisistaan.
Kiinnostuksen mukaan kannattaa perehtyä esimerkiksi Christina Hungerin tai They Can Talkin ohjeisiin koiran opettamisesta. Näistä saa vielä yhdet linssit, joiden läpi katsella videoita. Millä tavoin koiraa on opetettu nappeja käyttämään? Miten ihminen toimii videolla? Erityisesti suosittelen (jälleen) tuota Hungerin kirjaa. Siitä saa kattavan perusymmärryksen äänipainikekommunikoinnin ideaan. Tämä auttaa luomaan omaa käsitystä tilanteesta ja huomaamaan, mikäli koiran ohjaamisessa käytetään sellaisia metodeja, jotka saattavat johtaa ns. virheelliseen nappien käyttämiseen. Eli tilanteeseen, jossa koira ei ymmärrä nappien merkitystä vaan painaa niitä omistajan mieliksi tai päästäkseen ahdistavasta tilanteesta.
Videolla Väätäinen käy napeillaan yöllä, kun ihmiset ovat nukkumassa.
Yhtäkkiseltään, irti kontekstista, en osaisi arvata, mitä Väätäinen
tässä yrittää sanoa. Väätäisen ihminen kuitenkin kertoi Väätäisen
kommentoineen kuorsaamista. Ja yhtäkkiä sanat ovatkin saaneet
merkityksen. Onko näiden sanojen yhdistäminen kuorsaamiseen liian suuri
harppaus? Miten Väätäinen hyötyi sanojen käyttämisestä, eihän niistä
seurannut mitään? Mielestäni video jättää paljon varaa juuri sille
ajatukselle, että ehkä koirat kokevatkin tämän versionsa puhumisesta
itsessään arvokkaaksi ja että ne tosiaan osaavat itsenäisestikin käyttää
nappeja ja oppivat sanoille laajempia merkityksiä. Että ÄÄNI ei
ainoastaan tarkoita sitä yhtä tiettyä ääntä, vaan myös muitakin.
Tulkinta
Tässä tullaankin ehkä tähän mennessä monihaaraisimpaan kohtaan. Näen tulkitsemisen niin, että se on oikeastaan ainut asia, mitä me voimme tehdä. Emme näe koiran pään sisälle, emme tiedä, mitä se todella ajattelee. Voimme lukea sen elekieltä parhaan taitomme mukaan, kuunnella sen sanoja ja tehdä johtopäätöksemme sen pohjalta. Eikä se mielestäni ole huono asia. Tulkitsemmehan me toisiamme jatkuvasti eikä tulkintamme aina osu oikeaan.
Puhuimme FluentPetin Guidejen omalla keskustelupalstalla siitä, että joskus vastaan tulee ihmisiä, jotka ovat sitä mieltä, että napit ovat turhia, sillä he jo tietävät, mitä heidän koiransa haluaa. He siis tulkitsevat koiran elekieltä. Tätä pidetään ihan normaalina, mutta jos elekielen rinnalle lisätään äänipainikkeet, niiden tulkinta onkin heti jotenkin yliampuvaa? Miksi elekielen tulkinta, joka voi aivan yhtälailla mennä metsään on sinällään ok, mutta koiran kommunikointi napeilla pitäisi olla niin aukotonta, että jokainen ihminen tietää heti, mitä koira sillä tarkoittaa? Ja koiran pitäisi tietysti selkeästi myös näyttää, että se itse ymmärtää käyttämänsä sanat.
Tärkeää on ymmärtää, ettei kommunikaatiopainikkeiden ole missään tapauksessa tarkoitus korvata koiran omaa, luonnollista tapaa kommunikoida. Sen on tarkoitus lisätä vielä yksi tapa saada viesti perille. Usein koirat oppivatkin käyttämään painikkeita ja elekieltä saumattomasti yhdessä. Hieno esimerkki on Stella, ensimmäinen puhuva koira.
En tietenkään kiellä, etteikö yliampuvia tulkintoja tulisi herkästi. Ihmisellä on kova tarve tulkita erityisesti omalla kielellä sanottuja asioita tietyin tavoin. Kun koira kertoo rakastavansa omistajaansa, tulee siitä väkisinkin hymy huulille eikä välttämättä edes halua miettiä, ymmärsikö koira käyttämänsä ilmaisun. Juuri nämä tunteita käsittelevät "keskustelut" koiran kanssa ovat mielestäni se isoin kompastuskivi ja ne helposti tulkitaan melko lennokkaasti.
Huomioitavaa on myös, että meille täysin satunnaiselta tuntuva
sana/pyyntö ei välttämättä olekaan sitä. Christina Hunger (2021) käytti
kirjassaan Kuinka Stella oppi puhumaan esimerkkinä taaperoa, joka pyysi
talouspaperia. Hunger oli antanut paperinpalasen lapselle, mutta lapsen äiti toikin klementiinin ja kertoi lapsen haluavan sitä pyytäessään paperia. Koska taapero ei osannut vielä sanoa sanaa klementiini,
mutta sai aina klementiinin kanssa talouspaperia ja osasi sanoa sen, hän
käytti toiveensa ilmaisuun osaamaansa tapaa. Voi siis olla mahdollista,
että koiratkin käyttävät jossain tilanteessa sitä ilmaisua, joka niillä on
käytettävissä ja jonka ne osaavat. Tällaisen asian oikea tulkinta on täysin mahdotonta, jos ei tunne puhujaa ja tilanteita, joista käytetyn sanan merkitys kumpuaa.
Ihmisen vaikutus
Yritimmepä kuinka hyvin tahansa minimoida vaikutuksemme, olemme me ihmiset koiran elämässä aina yksi osanen koiran oppimisprosessissa. Koirat osaavat lukea meistä asioita, vaikka yrittäisimme ne piilottaa ja jopa niitä, joista emme itse ole tietoisia. Kotioloissa on mahdotonta olla olematta osa koiran nappikommunikaatiota eikä se ole tarpeenkaan. Tulisihan meidän mallintamisen kautta opettaa koiralle näitä sanoja. Hankalampaa siitä tulee, kun pitäisi vetää joku raja opettamisen ja suoran vaikuttamisen välille. Milloin opetamme koiralle sanoja, joita se pystyy sitten käyttämään itsenäisesti, milloin koira oppiikin käyttämään sanoja, joista saa haluamansa reaktion ymmärtämättä sanaa ollenkaan?
Tapoja opettaa on yhtä monta kuin on opettajia ja
oppijoita. Jotkut opettavat koiran painamaan nappia palkkaamalla esim.
herkulla, jotkut pelkästään mallintavat. Toiset yllyttävät kovastikin
koiriaan painamaan nappeja, toiset antavan hyvin paljon tilaa koiralle.
Kaikki tämä vaikuttaa ja tulee ottaa huomioon, kun asiaa tutkitaan.
Motivoiko koiraa painaa nappia palkan toivossa vai sen takia, että se
saa sillä viestin perille?
Jokainen saa valita koiransa kanssa parhaan tavan toimia. Juuri sellaisen, josta kokee omaan arkeensa eniten hyötyä ja iloa. Kunhan toimitaan koiran ehdoilla ja hyvinvoinnin puitteissa, opetustapa on vapaa. Mikäli koira ei ole osa tutkimusta, ei ole mitään väliä, miten se on oppinut nappeja käyttämään ja ymmärtääkö se oikeasti niiden päälle mitään. Vaihtelevat opettamistavat ovat kuitenkin se syy, miksi olisi hyvä tutustua videoita julkaisevien tilien taustoihin.
Alla on video Kidasta, kun se käytti nappejaan yöllä meidän ihmisten nukkuessa. Mitään apua ei ihmisiltä näihin painamisiin edes vahingossa tullut. Parin ekan painalluksen aikana olin vielä hereillä ja tiedän, että rotat leikkivät häkissään ja pitivät meteliä. Kida usein kommentoi niiden riehumista näillä sanoilla tai niiden yhdistelmillä: EI, RIITTÄÄ, ROTTA, ULOS. Uskon siis, että rottien yölliset pippalot pitivät Kidaa hereillä ja se ilmaisi myös tyytymättömyytensä näillä napeilla. En ole koskaan itse käyttänyt näitä nappeja vastaavassa tilanteessa, vaan Kida on valinnut ne itse. Itse mallinnan ROTTA LEIKKIÄ, jos rotat leikkivät häkissään. Kida käyttää tätä sanayhdistelmää hyvin harvoin. Mitä mieltä olet? Satunnaisia painalluksia vai mahdollisesti oikeaa asiaa? Miksi Kida käyttää sanaa ULOS?
Linkki videoon, jos se ei näy.
Minun mielipide
Lähtiessäni kokeilemaan nappeja ensi kertaa kaksi vuotta sitten, en odottanut paljoakaan. Ajattelin, että kyllä Kida varmaan ulos oppii pyytämään, mutta tuskinpa paljon muuta. Kävipä sitten ihan toisin ja tämä harrastus veti meidät täysin mukana. Olen iloinnut meidän edistymisestä ja usein ihailen muiden koirien taitoja käyttää nappeja ja pystyvän niillä kuvailemaan asioita hämmästyttävän hyvin. Olen silti aina myös epäillyt näkemiäni keskusteluja koiran ja ihmisen välillä. Toisinaan todellakin näyttää siltä, että ihminen vain tulkitsee koko jutun siten, että se vaikuttaa järkeenkäyvältä ja ulkopuolisen katsojan silmissä koko tilanne on hyvin sattumanvarainen.
Usein en ymmärrä myöskään Kidan juttuja. Tiedän, että se vielä kokeilee paljon erityisesti uudempia sanojaan. Mitä tästä tapahtuu? Mitä tämä tarkoittaa? Myönnän, että välillä on mahdotonta erottaa ymmärsikö Kida sanan vai kokeiliko se vain.
Miten voi todistaa, että koira ymmärtää mitä se pyytää? Onko sillä väliä
onko koira oppinut tietyn sanan johtavan tiettyyn asiaan vai ymmärtääkö
se todella sanan tarkoituksen? Suoraan sanottuna minulle ei ole
tärkeää, ymmärtääkö Kida sanojen täyttä merkitystä. Olen varma, että se
osaa ainakin tiettyjen sanojen kohdalla yhdistää sanat tiettyyn
tapahtumaan. Tämän ei pitäisi olla mitenkään yllättävää, kun koiria
kuitenkin koulutetaan tekemään asioita sanallisin käskyin. Oppivathan
ne, mitä ihminen haluaa niiden tekevän, kun tämä sanoo "istu". Miksi ne
eivät ymmärtäisi, että sanan "ulos" jälkeen seuraa ulko-oven
avautuminen? Tarvitseeko koiran ymmärtää tuota sanaa yhtä laajasti kuin
ihminen, jotta se voisi käyttää sanaa kommunikoidakseen?
Tämä on onneksi
sellainen aihe, jota ei tarvitse ottaa niin vakavasti. Oli totuus sitten
mikä tahansa, tässä opitaan hurjasti lisää koirista ja niiden kyvyistä.
En usko, että napeilla saa pahaa aikaan ymmärsivätpä koirat näitä tai
eivät. Kriittinen ajattelu on hyvästä erityisesti tällaisten uusien villitysten kanssa, mutta mielestäni on tärkeää myös pysyä avoimena. Kehitystä on mahdotonta tapahtua, mikäli sille ei anneta mahdollisuutta.
Lähteet
Christina Hunger. How Stella Learned to Talk. s. 206
They Can Talk. Research. https://www.theycantalk.org/research
The Rewired Soul. Debunking the Viral Talking Dog of Tik Tok. https://therewiredsoul.medium.com/debunking-the-viral-talking-dog-of-tik-tok-df114625b4d5
Kuva 1 ja Video 1: @stm_vaatainen. https://www.instagram.com/stm_vaatainen/
Kommentit
Lähetä kommentti